Ilta-Rastila

 Alan olla jo siinä kohtaa suunnistusuraani, että huomio kiinnittyy yhä enemmän ratamestarityöskentelyyn. Karjaa-rasteilla maasto sai monelta kiitoksia ja ainakin itselle suunnistus meni nautiskelun puolelle huolimatta helteestä ja flunssan hännän heikentämästä suorituskyvystä.  Koko ikänsä lajia harrastanut voinee tykätä astetta kovemmassa haastetasosta, jota nähtiin samana päivänä Esi-Jukolassa. Itse taas nautin, että sään ohella ei tarvinnut liikaa hikoilla mihin kohtaan rinnettä joku yksittäinen kivi on piilotettu.  Livelox Useimmille rasteista oli selkeät ohjaavat kohteet ja lähinnä ykkösrastin paikkaa joutui hakemaan enemmän kompassilla. Vaikka suoritus tuntui mukavan hallitulta, jälkikäteen katsoen ensimmäinen pitkä rastiväli 2-3 oli tarpeettoman mutkainen: alussa olin lähdössä suorempaan, mutta päädyinkin tielle ja sen jälkeen vähän liikaakin pyrin välttämään turhaa nousua mikä teki kulmista rastiviivan suuntaan liian teräviksi.  Oli suorastaan yllätys, ...

Nyt on sitten tapahtuma lusittu ja seuraa jatko-osa ennakkospekukaatioiden jälkeen. Voittiko Outi vai algoritmi?  Tein hotellivarauksen perjantaille Jokipuiston hotelliin, joka oli täynnä huippusuunnistajia: parkkipaikalle ajaessa bongasin Tuomas Heikkilän ja väkeä oli mm Paimion rastista ja Järla Orienteeringista. Hiljaa vakoilin miten tosiurheilijat valmistautuvat yhteen vuoden päätapahtumista. Yksi käytävä oli täynnä kuivuvia suunnistuskenkiä ja saimme pojan kanssa olla rauhassa naisten saunavuorolla. Mietin, että ulkoporeamme voi tosiaan olla riski hygienian puolesta, sillä taso tuskin vastaa uimahallia. Itselle toki olisi kelvannut kylpeä siellä Helsingin suunnistajien ykkösjoukkueen jäljiltä: ehkä altaasta voisi saada mikrobeja, jotka boostaisivat kestävyyskunnon uusiin lukemiin. Ikävä kyllä naistenvuoro oli ensin ja vasta lopussa vuorolle uskaltautui muutama naissuunnistaja. Kiinnitin huomiota, että useampi nainen kävi lyhyellä noin 10-15min lenkillä. Pohdin, että tähän...

Jälleen usean suunnistajan vuoden kohokohta on edessä. Itse en aikaisemmin ole ollut erityisen innokas osallistumaan Jukolan tai Venlojen Viestiin ( jotkut suunnistavat lähinnä päästäkseen osallistumaan, itse taas olen aina nauttinut tavallisista kuntorasteista ). Mutta jos mainostaa harrastustaan somessa, väistämättä joku maanittelee sinut joukkueeseensa. Nyt aktivoiduttuani suunnistusseurassa tapahtuma kuuluu jotenkin vahvemmin asiaan.  Käytyäni aktiivisemmin kisoissa on kertynyt  paremmin näkemystä mikä olisi itselle hyvä vauhti ja sijoitus Venlojen Viestissä. Samoin on hauskaa katsoa millaisia valintoja muut seurat ovat tehneet joukkueisiinsa. Penkkiurheiltavaa siis riittää myös kärkikamppailun ulkopuolella. Itse ihmettelen mm miksi Venlojen Viestissä Espoon Akilleksen pari kovinta ikäsarjojen suunnistajaa on laitettu seuran kakkosjoukkueeseen: ei ykkönen ainakaan mikään nuorisojoukkue ole. Toisaalta  vaihtoaikaennusteen mukaan ykkösjoukkueen pitäisi tulla aikaisemmi...

Luin Laura Pörstin Antiliikkujan, joka avasi sosiologista näkökulmaa liikkumiseen liikuntaa harrastamattoman ihmisen näkökulmasta. Olen pitkään miettinyt, miksi juuri kuntosali on ottanut "oikean liikunnan" aseman. Kirja valistaa meitä, että 90-luvulla terveyden näkökulma on yleistynyt mm talouspoliittisista syistä, joka lienee muuttanut liikunnan painopistettä hauskanpidosta ja urheilusta kuntoilun suuntaan. Samalla hän pohtii minkälaisia näkymättömiä esteitä voi olla, että ihmiset eivät hakeudu liikunnan pariin. Näkisin, että tätä voisi tehokkaammin käsitellä enemmän tutkimustiedon kuin henkilökohtaisen kokemuksen kautta: kirjailijan kokemus alkaa varsinkin kirjan loppupuolella tuntumaan yhä enemmän uhriutumiselta kun hän kertoo kävelleensä tuntien lenkkejä puolison kanssa ennen lasten saamista ja pyöräilleensä 60km päähän kesämökille. Ei kukaan ainakaan psykiatrin vastaanotolla vähättele lyhyenkään kävelylenkin merkitystä. Ymmärrän toki, että kirjan narratiivin kannalta on...

Olen ollut pitkään tietoinen ravinnon vaikutuksesta urheilusuoritukseen: sopiva määrä pullaa edellisenä iltana ja aamupalalla ei pihistellä. Kunnolliset kisan aikaiset eväät tulivat kuvioihin vasta viime vuoden Raatojuoksussa. Toisaalta olen syömistä taktikoinut lähinnä 2-4h suorituksissa. Kovin systemaattisesti en ole miettinyt ravitsemusta kokonaisuutena: olen syönyt nälän mukaisesti ja lepopäivinä ollut varovainen että en söisi yli tarpeen ( ensimmäinen kisavuosi suunnistuksessa jännitti sen verran, että sain laihdutettua 5kg ). Toki vegaanina saa olla hieman tarkempi proteiinin määrän ja laadun suhteen jos ruokailee kodin ulkopuolella.  Jos puhutaan energiavajeesta, pidän tervetulleena muutoksena, että "naisurheilijan oireyhtymä" on päivitetty nykyään sukupuolineutraalimmaksi termiksi:  Suhteellinen energiavaje urheilussa . Aikaisempi termi jättää liikaa pimentoon miesten haasteet pysyä kultaisella keskitiellä. Oma isäni eli pitkään rytmiä, jossa puolet vuodesta eletään k...

Koitti jälleen yksi Rastihaukkojen seuranmestaruuskisan osakilpailu: am keskimatka. Vanhempi seurakaveri valisti minua, että aikaisemmin seuranmestaruus ratkottiin kuntosuunnistuksessa, mutta jossakin kohtaa siirryttiin am-kisoihin, joihin ei vaadita lisenssiä. Tämä oli myös hänen oma tiensä suunnistuskilpailuihin. Tällä kertaa paikalle oli myös tullut pari ensikertalaista. Oman sarjan listalla oli sen verran uusia nimiä, että arvelen että moni muukin piti tätä sopivan matalan kynnyksen tapahtumana. Itseä jo etukäteen mietitytti, että mitenhän Euroviisujen finaali tulee vaikuttamaan omaan suoritukseen. Olen siis ihan kovan tason fani, mutta ajattelin että kisojen takia jätän pisteidenlaskun katsomatta, sillä on suuri riski että tulokset ärsyttävät niin paljon, että univaje jää vieläkin isommaksi. Onnistuin lopulta nukkumaan noin 6h. Olen seurannut etenemistahtiani eri kilpailuissa ja paljoltihan maasto määrää vauhdin. Toisaalta minulla olisi vielä tekemistä, että eteneminen olisi henki...

Stadisprintin jälkeen panokset SM-sprintin suhteen kohosivat. Ajattelin että minulla olisi hyvällä suorituksella mahdollisuus top10 sijaan ( mm sen perusteella mitä nimiä näkyi lähivuosien top10:ssä ). Rankipisteet toki olivat ehkä ylioptimistiset ottaen huomioon kauden alku: karsinnassa lähtö oli 8. viimeisenä.  Päivän haastavin suunnistustehtävä tapahtui heti aamulla matkalla pysäköintiin: ajoin liittymän ohi ja pääsin kääntymään vanhalle lahdentielle vasta Järvenpäässä. Aika moni muukin oli tehnyt saman katsottuaan huolimattomasti opastuksen karttaa.  Karsinnan osalta spekuloitiin, että luvassa on juoksukilpailu ja lupaukset pitivät paikkansa. Alun lyhyet välit tosin jonkin verran hidastivat oman suorituksen alkua, koska muutenkin saisin kehittyä ottamaan alun nopeammin. Vaikea kuitenkin sanoa mikä olisi ollut ajallisesti optimisuoritukseni, sillä löysää aikaa oli siellä täällä muutama sekunti.  Sijoitus oli 17. Nähden tavoitteisiin tämä osoitti kuinka kova kilpai...

Nyt keväällä olen järjestänyt sekä Itärastit Laajasaloon että seuran sprinttitreenin Latokartanoon.  Kuvittelin, että sprinttirata olisi nopeasti mietitty tunnin sisään jonain arki-iltana, mutta päinvastoin: metsäisellä alueella mahdollisia rasteja voi räiskiä pitkin karttaa kun taas sprinttiradan suunnittelussa voi mennä tunti sen päättämiseen missä on lähtö ja missä ykkösrasti.  Laajasalo/Tullisaari on alueena jotain tuosta välistä. Koska metsäalueet sekoittuvat tontteihin ja suojelualueisiin, vaihtoehtoja mistä radat kulkevat on niukemmin. Kun tein yhteistyötä seurakaverin kanssa, hän piti erityisen tärkeänä, että samat rastivälit eivät ainakaan paljoa toistuisi eri radoilla. Tullisaaressa tuon osalta ei pysty olemaan kovin kunnianhimoinen: useampikin väli sai kritiikkiä senioreilta. Varsinkin Henrik Borgströmin tien eteläpuoleisen metsän rajaavat taloyhtiöt ovat ratamestarin murheenkryyni. Aikaisempina vuosina suunnistajia on ajautunut tonteille, minkä takia rastiväliviiva...

Vuosi on tullut täyteen suunnistuskisojen osalta (ellei Venlojen viestiä tai Halikkoviestiä lasketa). Viime vuoden Finnish Spring oli eräänlainen "Tatu ja Patu suunnistuskisoissa"-elämys: tulin lähtökarsinan lähistölle ihan viime minuuteilla, ihmettelin "kiellettyä aluetta", jolla tien ylitys oli merkitty ja säädin rastimääritekotelon kanssa kokonaiset 3 minuuttia. Itse suoritus kuitenkin meni kohtalaisen hyvin jos yhtä 13 minuutin pummia ei lasketa. Nyt tämän kauden alussa koen, että kykyni hahmottaa ohjaavia kohteita ja maaston muotoja on kehittynyt, mutta toisaalta kisavauhti on ollut vielä hakusessa. Mitä vaikeakulkeisempi maasto, sitä vaikeampi on saavuttaa flow-tila, jossa liikutaan selkeästi vauhtikestävyysalueella.  Mutta tässä siis D40-sarjan kartta: Paremman kuvan radasta saa  Liveloxista Tänä vuonna maasto ainakin tuntui astetta vaikeakulkuisemmalta. Korkeuseroja oli hieman enemmän ja samoin pienipiirteisiä alueita. Viime vuonna kilometrejä tuli 10,11km j...

Jälleen onnistuin hankkimaan loivan laskun vo2max-käyrään kisaviikonlopuksi: yksi huonosti nukuttu yö ja perhepiirissä pientä flunssaa. Aamulla riittävän normaali olo, mutta edeltävänä päivänä ratamestarihommissa pieni hölkkä tuntui väsyttävän. Rogakamu myös kertoi olevansa epävarma fyysisestä voinnistaan, mutta molemmat pohdittiin että tämä voi olla myös etu kartanluvun kannalta.  Aamupäivän rata oli todella juoksullinen ottaen jo huomioon ruhtinaallisen pitkä matka (200m) K-pisteelle. Hieman harmitti, että en ollut ihan terävimmässä iskussa. Kartanluvussa olisi kuitenkin voinut olla parantamista mm ykkösrastille, joka oli yksinkertaisessa paikassa, mutta oma huomio oli liikaa keskittynyt jo seuraaviin väleihin. Rastilla 10 perästä tullut kilpailija saavutti minut ja sain sopivasti painetta pitää yllä hyvää vauhtia loppuun asti. Olin yllättynyt hyvästä sijoituksesta (4/20) kun parannettavaa olisi ollut ainakin 40s edestä  nykyvauhdilla. Sarjan nopein sai hylsyn ja lopun knock...

Olen aina pitänyt hieman tylsänä, että syntymäpäiväni on Ahvenanmaan delimitarisoinnin päivä. Aktivoiduttuani kisasuunnistuksessa on taas huikea kunnia, että maastokisakausi Uudellamaalla avataan joko syntymäpäivänäni tai lähellä sitä.  Kisa alkoi juhlavasti palkinnonjaolla, sillä voitin viime vuonna naisten seuranmestaruuden.  Itse kisan ajattelin ottaa keskittyen ennen kaikkea itse suunnistamiseen tarvittaessa vaikka kävellen jos kartanluku sitä vaatii.  Menomatkalla oli puhetta ykkösrastin kirouksesta: seurakaveri kuulemma antaa liikaa muiden selkien vetää peräänsä, vaikka olisi kyseessä henkilökohtainen matka. Nyt pohdin, että itselle tuo kirous saattaa iskeä jos on pitkä matka ykkösrastille, joka vaatii tarkkuutta lopussa. Läheisen rastin pystyn ottamaan hiipien, mutta pitkällä välillä ehtii saamaan sykkeet koholle ja kärsivällisyys rastivälin lopussa saattaa rakoilla.  Nyt ykkösrastin osalta ei ollut valittamista, mutta arviolta ajallisesti suurin virhe tapahtu...

Tuli lähdettyä vähän etäämmälle kisoihin kun reissu oli yhdistettävissä vierailuun lapsuudenkodissa.  Alunperin mietin, mennäkö D21-sarjaan pidempien matkojen takia, mutta koska siellä oli lähinnä ranki top10-tyyppejä, ajattelin että ehkä pitää lähteä matkaan enemmän kisa- kuin kuntorastimeiningillä. Lauantaille toi lisää jännitystä, että SM keskimatka siirtyi Lehtimäeltä Ranualle huonon lumitilanteen takia.  Marko Vapa pohti  vlogissaan  kaluston optimointia. Minun puolestani olisi ollut fiksuinta osallistua myös perjantain sprinttiin eikä vain lauantaille ja sunnuntaille, sillä sujuva kartanluku on keltanokalle eniten kohennusta vaativa osa-alue.  Ja niinhän siinä kävi, että K-pisteellä oli vielä enemmän pää pyörällä kuin Hakunilassa. Kartalla väli toki näyttää yksinkertaiselta, mutta taisin jännityksissäni lukea jossain vaiheessa rastin 12 K-pisteeksi ja ihmettelin miksi ladut eivät kulje tien suuntaisesti. En toki ehtinyt pitkälle eksyä, mutta sain kulumaan ...

Tällä kertaa rogailemaan kutsui Duckventures , joka on nettisivujen mukaan uusi toimija, joka järjestää myös seikkailukilpailun elokuussa. Tässä tapahtumassa erityisesti kiehtoi periaate, että parhaille pisteille yltää käyttämällä monenlaisia välineitä: etenkin mahdollisuus käyttää suksia. Koska joukkuekaverilla ei ollut maastopyörässä talvirenkaita, meidän välineemme rajoittuivat jalkoihin ja suksiin. Valitsimme 3h sarjan. Maaliin päästiin ilman taksia tai sairaskuljetusta. Heti suunnitteluvaiheessa näyttäytyi, että suksilla on haastavaa noudattaa periaatetta, että rasteja tulisi kerättyä tasaisesti tai ainakin paluuseen kartan itäistä laitaa liittyisi suuria kysymysmerkkejä, millaiset ovat lumiolosuhteet niillä suunnilla. Toisaalta samasta epätietoisuudesta kärsi varmasti myös pyörällä taajaman ulkopuolella. Koska harvoin tarjotaan mahdollisuutta rogailla suksilla, päätettiin ottaa ilo irti sattumasta ja käytiin hakemassa myös rasteja, jotka eivät sijainneet ihan ladun vieressä. ...

Seuraava hiihtosuunnistus tapahtui SM-kisoissa. Meidän D40-sarja vaikutti olevan täynnä kaltaisiani keltanokkia: esim 4/9 ei ollut lainkaan rankipisteitä. Yllättäen osallistujia oli enemmän kuin H40-sarjassa, mitä harvemmin tapahtuu missään kisassa. Tuloksia katsellessa pärjättiin yllättävän huonosti suhteessa H60-sarjaan ja katselin, että itse olisin päässyt mitaleille vasta D75-sarjassa.  Pikkulinnut lauloivat, että yksi H50-sarjalainen osallistui H35-sarjaan, jossa oli yhteensä 4 osallistujaa, ja hän tosiaan yli pronssille. Joku voisi ajatella, että olipa hänellä kova mitalinnälkä, mutta toisaalta mielestäni on hyvä jos H35/D35-sarjojen profiilia kohotetaan hyväkuntoisilla iäkkäämmillä kilpailijoilla ( nykyään ylioppilaskirjoituksissa on hankalampi saada hyviä arvosanoja korottajien takia, käykö jossain kohtaa myös D40-sarjalle samoin? ).  Tällä kertaa onnistuin ainakin laittamaan kartan paremmin, tekemään lennokkaamman lähdön ja sanoisin, että kartanluku oli astetta sujuva...