Ilta-Rastila

Sprinttikauteni jatkoi edelleen loivaa alamäkeä Järvenpäässä. Tällä suorituksella ei olisi irronnut am-kultaa omassa sarjassa eikä kyse ollut D21-radan vaikeudesta tai pituudesta.  Livelox Rata ei ollut sisäsuunnistus-tyyppinen labyrintti, mutta totesin että yllättävän pienillä elementeillä sprinttiin saadaan lisähaastetta: useampi rastipukki oli paikassa, jota ei havainnut heti juoksemalla esim rakennuksen kulmaan, mikä teki useammasta rastille hyökkäyksestäni epädynaamisen. Jo ensimmäiselle rastille meno tuntui todella kömpelöltä, mutta yllättäen siinä oli toiseksi paras väliaika ( 4. mutta sanoisin että suurempi saavutus kuin 2. väliaika lyhyellä välillä 9-10 ).  Kokonaisuudessaan kartalla oli hieman enemmän kohteita kuin edellisenä viikonloppuna ja muutamassa kohdassa oli myös rako, mitä oli haastavaa havaita juoksuvauhdissa. Itse en henkilökohtaisesti tykkää tällaisesta radasta, joka on näkökilpailu ja vaikka olin toisaalta innoissani että minua haastettiin, myös innostus...

Keski-Uusimaa-rastit järjesti Taiteiden yön hengessä suunnistuksen 1949 Jukola-kartalla.  Haastoin 79-vuotiaan seurakaverin leikkimieliseen kilpailuun: hän on aloittanut suunnistuksen 60-luvulla ja oletettavasti hänellä on enemmän kokemusta tällaisista hieman pelkistetyimmistä kartoista, itsellä taas etuna iän puolesta fysiikka.  Ennen tapahtumaa minulla oli huoli ehtivätkö kaikki painetut 50 karttaa loppua. Pohdittiin, että paikalle olisi hyvä saapua ainakin puoli tuntia ennen tapahtuman alkua ( ainakin Itärastit epävirallisesti alkavat 10:30 eikä 11:00 kuten netissä sanotaan ). Huoli oli aiheeton: sade piti osallistujamäärän maltillisena ja lopulta tuloslistalla oli vain 3 nimeä. Toki tuossa oli vain virallisen ajan ottaneet ja ne jotka ainakin väittivät löytäneensä kaikki rastit.  Jo K-pisteen ja ykkösen välille oli asetettu haaste: kuvassa näkyvä mäki oli kaivettu pois hiekkakuopaksi. Maastossa oli kuitenkin joku mäki mitä väistin ja tätä seurasi selkeä poikittainen t...

Suunnistuskisoihin ilmoittautuminen ajoittuu usein ensimmäisen ilmoittautumisportaan läheisyyteen, mutta koskaan en ole todistanut vastaavaa viime hetken vyöryä. Koska osallistujia D40-sarjassa oli niukasti, mietin itse D21-sarjaan menemistä: hyvässä tapauksessa voisi saada kiritystä ja toisinaan myös tuntuu, että yleisen sarjan radat ovat teknisemmät.  Noin päivä ennen deadlinea yksi kovatasoisempi kisailija ilmoittautui D40-sarjaan mikä sai muuttamaan omat suunnitelmat. Seuraavana iltana muutama muukin oli ehtinyt toimimaan ja ihan loppuillasta osallistujia oli yhtäkkiä 12: pari SM-mitalistia, 6 top15-sijoille yltänyttä ja tuttu Stadisprintistä, joka onnistui molemmissa kisoissa ottamaan minut kiinni ja toi hieman ryhtiä omaan tekemiseen. Törmäsin häneen parkkipaikalla ja sain kuulla, että hän oli SM-sprintissä kaatunut ja loukannut polvensa.  Radat noudattivat jälleen tuttua logiikkaa: aamupäivällä juoksukilpailu ja iltapäivällä astetta teknisempi rata. Ainoastaan H21-sarja...

Päädyin tänä kesänä antaa erityisen panokseni lajille, jossa selvästikin kaivattaisiin uusia tekijöitä: pyöräsuunnistukselle. Arvelin, että eroni kärkeen on varmaankin luokkaa puolisen tuntia: ainakin Rajamäen Rykmentin Solttilannummen rasteilla ero oli lähes 45min, toki vertailukohtana oli sittemmin SM-keskimatkalla melkein plakettisijalle yltänyt H21-sarjalainen. Ajattelin, että minä ainakin osaltani voin madaltaa muiden kynnystä osallistua.  Uudenmaan aluemestaruuskisat järjestettiin tänä vuonna Nummelassa, jossa tuli kerran viime vuonna käytyä kuntorasteilla. Aamulla sprintti ja iltapäivällä keskimatka. Tulin kisapaikalle hyvissä ajoin, mutta hieman jännitystä toi, että jouduin suunnistamaan itse paikalle ( tie lähtöön on merkitty jalkasuunnistuksessa ). Seurakaveri oli kuulemma onnistunut pummaamaan jo tässä kohtaa seuratessaan toista kilpailijaa. Lähtöpaikalla oli Pihkaniska, joka oli kokeilemassa lajia ihan ensimmäistä kertaa sekä hallitseva Suomen mestari omassa ikäsarjassa...

Tänä kesänä rastiviikot jäivät välistä kaukaisen sijaintinsa takia, mutta mieltä virkistävät myös kotiseudun ulkopuoliset kuntorastit.  Olen yli 10v käynyt Mäntän kuvataideviikoilla, josta on tullut lapsen saamisen jälkeen monipäiväinen reissu. Optimiaikataulu olisi ma-ke, jolloin maanantaina voisi mennä savusaunaan Purnussa, tiistaina Mäntän Seudun Eräpirkkojen kuntorasteille ja keskiviikkona Keuruun Kisailijoiden rasteille. Myöskin Serlachiuksen taidesauna on tiistaista torstaihin heinäkuussa. Tänä vuonna kuitenkin ystäväperheen aikataulu ajoitti vierailun viikonlopulle.  Onnekseni Keuruulla on nykyään ke-la omatoimirastit. Kotisivuilta oli kuitenkin haastavaa saada tietoa mistä kartat saa, mutta lopulta selvisi että lähdössä on puihin solmitut postilaatikot ( nyt kotisivuilla onkin selkeämpi maininta postilaatikoista, itse jouduin laittamaan tekstiviestin asiasta ja sain lisäksi sähköpostiini seudulta toisen yleiskartan kun ehdin tiedustelemaan pdf-karttaa palautelomakkeen ...

 Alan olla jo siinä kohtaa suunnistusuraani, että huomio kiinnittyy yhä enemmän ratamestarityöskentelyyn. Karjaa-rasteilla maasto sai monelta kiitoksia ja ainakin itselle suunnistus meni nautiskelun puolelle huolimatta helteestä ja flunssan hännän heikentämästä suorituskyvystä.  Koko ikänsä lajia harrastanut voinee tykätä astetta kovemmassa haastetasosta, jota nähtiin samana päivänä Esi-Jukolassa. Itse taas nautin, että sään ohella ei tarvinnut liikaa hikoilla mihin kohtaan rinnettä joku yksittäinen kivi on piilotettu.  Livelox Useimmille rasteista oli selkeät ohjaavat kohteet ja lähinnä ykkösrastin paikkaa joutui hakemaan enemmän kompassilla. Vaikka suoritus tuntui mukavan hallitulta, jälkikäteen katsoen ensimmäinen pitkä rastiväli 2-3 oli tarpeettoman mutkainen: alussa olin lähdössä suorempaan, mutta päädyinkin tielle ja sen jälkeen vähän liikaakin pyrin välttämään turhaa nousua mikä teki kulmista rastiviivan suuntaan liian teräviksi.  Oli suorastaan yllätys, ...

Nyt on sitten tapahtuma lusittu ja seuraa jatko-osa ennakkospekukaatioiden jälkeen. Voittiko Outi vai algoritmi?  Tein hotellivarauksen perjantaille Jokipuiston hotelliin, joka oli täynnä huippusuunnistajia: parkkipaikalle ajaessa bongasin Tuomas Heikkilän ja väkeä oli mm Paimion rastista ja Järla Orienteeringista. Hiljaa vakoilin miten tosiurheilijat valmistautuvat yhteen vuoden päätapahtumista. Yksi käytävä oli täynnä kuivuvia suunnistuskenkiä ja saimme pojan kanssa olla rauhassa naisten saunavuorolla. Mietin, että ulkoporeamme voi tosiaan olla riski hygienian puolesta, sillä taso tuskin vastaa uimahallia. Itselle toki olisi kelvannut kylpeä siellä Helsingin suunnistajien ykkösjoukkueen jäljiltä: ehkä altaasta voisi saada mikrobeja, jotka boostaisivat kestävyyskunnon uusiin lukemiin. Ikävä kyllä naistenvuoro oli ensin ja vasta lopussa vuorolle uskaltautui muutama naissuunnistaja. Kiinnitin huomiota, että useampi nainen kävi lyhyellä noin 10-15min lenkillä. Pohdin, että tähän...

Jälleen usean suunnistajan vuoden kohokohta on edessä. Itse en aikaisemmin ole ollut erityisen innokas osallistumaan Jukolan tai Venlojen Viestiin ( jotkut suunnistavat lähinnä päästäkseen osallistumaan, itse taas olen aina nauttinut tavallisista kuntorasteista ). Mutta jos mainostaa harrastustaan somessa, väistämättä joku maanittelee sinut joukkueeseensa. Nyt aktivoiduttuani suunnistusseurassa tapahtuma kuuluu jotenkin vahvemmin asiaan.  Käytyäni aktiivisemmin kisoissa on kertynyt  paremmin näkemystä mikä olisi itselle hyvä vauhti ja sijoitus Venlojen Viestissä. Samoin on hauskaa katsoa millaisia valintoja muut seurat ovat tehneet joukkueisiinsa. Penkkiurheiltavaa siis riittää myös kärkikamppailun ulkopuolella. Itse ihmettelen mm miksi Venlojen Viestissä Espoon Akilleksen pari kovinta ikäsarjojen suunnistajaa on laitettu seuran kakkosjoukkueeseen: ei ykkönen ainakaan mikään nuorisojoukkue ole. Toisaalta  vaihtoaikaennusteen mukaan ykkösjoukkueen pitäisi tulla aikaisemmi...

Luin Laura Pörstin Antiliikkujan, joka avasi sosiologista näkökulmaa liikkumiseen liikuntaa harrastamattoman ihmisen näkökulmasta. Olen pitkään miettinyt, miksi juuri kuntosali on ottanut "oikean liikunnan" aseman. Kirja valistaa meitä, että 90-luvulla terveyden näkökulma on yleistynyt mm talouspoliittisista syistä, joka lienee muuttanut liikunnan painopistettä hauskanpidosta ja urheilusta kuntoilun suuntaan. Samalla hän pohtii minkälaisia näkymättömiä esteitä voi olla, että ihmiset eivät hakeudu liikunnan pariin. Näkisin, että tätä voisi tehokkaammin käsitellä enemmän tutkimustiedon kuin henkilökohtaisen kokemuksen kautta: kirjailijan kokemus alkaa varsinkin kirjan loppupuolella tuntumaan yhä enemmän uhriutumiselta kun hän kertoo kävelleensä tuntien lenkkejä puolison kanssa ennen lasten saamista ja pyöräilleensä 60km päähän kesämökille. Ei kukaan ainakaan psykiatrin vastaanotolla vähättele lyhyenkään kävelylenkin merkitystä. Ymmärrän toki, että kirjan narratiivin kannalta on...

Olen ollut pitkään tietoinen ravinnon vaikutuksesta urheilusuoritukseen: sopiva määrä pullaa edellisenä iltana ja aamupalalla ei pihistellä. Kunnolliset kisan aikaiset eväät tulivat kuvioihin vasta viime vuoden Raatojuoksussa. Toisaalta olen syömistä taktikoinut lähinnä 2-4h suorituksissa. Kovin systemaattisesti en ole miettinyt ravitsemusta kokonaisuutena: olen syönyt nälän mukaisesti ja lepopäivinä ollut varovainen että en söisi yli tarpeen ( ensimmäinen kisavuosi suunnistuksessa jännitti sen verran, että sain laihdutettua 5kg ). Toki vegaanina saa olla hieman tarkempi proteiinin määrän ja laadun suhteen jos ruokailee kodin ulkopuolella.  Jos puhutaan energiavajeesta, pidän tervetulleena muutoksena, että "naisurheilijan oireyhtymä" on päivitetty nykyään sukupuolineutraalimmaksi termiksi:  Suhteellinen energiavaje urheilussa . Aikaisempi termi jättää liikaa pimentoon miesten haasteet pysyä kultaisella keskitiellä. Oma isäni eli pitkään rytmiä, jossa puolet vuodesta eletään k...

Koitti jälleen yksi Rastihaukkojen seuranmestaruuskisan osakilpailu: am keskimatka. Vanhempi seurakaveri valisti minua, että aikaisemmin seuranmestaruus ratkottiin kuntosuunnistuksessa, mutta jossakin kohtaa siirryttiin am-kisoihin, joihin ei vaadita lisenssiä. Tämä oli myös hänen oma tiensä suunnistuskilpailuihin. Tällä kertaa paikalle oli myös tullut pari ensikertalaista. Oman sarjan listalla oli sen verran uusia nimiä, että arvelen että moni muukin piti tätä sopivan matalan kynnyksen tapahtumana. Itseä jo etukäteen mietitytti, että mitenhän Euroviisujen finaali tulee vaikuttamaan omaan suoritukseen. Olen siis ihan kovan tason fani, mutta ajattelin että kisojen takia jätän pisteidenlaskun katsomatta, sillä on suuri riski että tulokset ärsyttävät niin paljon, että univaje jää vieläkin isommaksi. Onnistuin lopulta nukkumaan noin 6h. Olen seurannut etenemistahtiani eri kilpailuissa ja paljoltihan maasto määrää vauhdin. Toisaalta minulla olisi vielä tekemistä, että eteneminen olisi henki...

Stadisprintin jälkeen panokset SM-sprintin suhteen kohosivat. Ajattelin että minulla olisi hyvällä suorituksella mahdollisuus top10 sijaan ( mm sen perusteella mitä nimiä näkyi lähivuosien top10:ssä ). Rankipisteet toki olivat ehkä ylioptimistiset ottaen huomioon kauden alku: karsinnassa lähtö oli 8. viimeisenä.  Päivän haastavin suunnistustehtävä tapahtui heti aamulla matkalla pysäköintiin: ajoin liittymän ohi ja pääsin kääntymään vanhalle lahdentielle vasta Järvenpäässä. Aika moni muukin oli tehnyt saman katsottuaan huolimattomasti opastuksen karttaa.  Karsinnan osalta spekuloitiin, että luvassa on juoksukilpailu ja lupaukset pitivät paikkansa. Alun lyhyet välit tosin jonkin verran hidastivat oman suorituksen alkua, koska muutenkin saisin kehittyä ottamaan alun nopeammin. Vaikea kuitenkin sanoa mikä olisi ollut ajallisesti optimisuoritukseni, sillä löysää aikaa oli siellä täällä muutama sekunti.  Sijoitus oli 17. Nähden tavoitteisiin tämä osoitti kuinka kova kilpai...

Nyt keväällä olen järjestänyt sekä Itärastit Laajasaloon että seuran sprinttitreenin Latokartanoon.  Kuvittelin, että sprinttirata olisi nopeasti mietitty tunnin sisään jonain arki-iltana, mutta päinvastoin: metsäisellä alueella mahdollisia rasteja voi räiskiä pitkin karttaa kun taas sprinttiradan suunnittelussa voi mennä tunti sen päättämiseen missä on lähtö ja missä ykkösrasti.  Laajasalo/Tullisaari on alueena jotain tuosta välistä. Koska metsäalueet sekoittuvat tontteihin ja suojelualueisiin, vaihtoehtoja mistä radat kulkevat on niukemmin. Kun tein yhteistyötä seurakaverin kanssa, hän piti erityisen tärkeänä, että samat rastivälit eivät ainakaan paljoa toistuisi eri radoilla. Tullisaaressa tuon osalta ei pysty olemaan kovin kunnianhimoinen: useampikin väli sai kritiikkiä senioreilta. Varsinkin Henrik Borgströmin tien eteläpuoleisen metsän rajaavat taloyhtiöt ovat ratamestarin murheenkryyni. Aikaisempina vuosina suunnistajia on ajautunut tonteille, minkä takia rastiväliviiva...