Ilta-Rastila

Ystävä kertoi vuosia sitten voimistelua harrastavasta tuttavastaan, jolla oli haasteita mielenterveytensä kanssa. Hän pohti, että jalkapallo on psyykeelle paljon terveellisempi laji: joukkueen tulos ei ole koskaan täysin sinun omasta suorituksestasi kiinni, jolloin epäonnistumista ei ota yhtä henkilökohtaisesti kuin yksilölajeissa.  Suunnistuksen parissa etenkin Halikkoviesti mahdollistaa huomion siirtämisen omasta suorituksesta joukkueen tasolle. Toisaalta on tyypillistä, että etenkin avausosuus tuottaa paineita monelle ja joillakin päinvastoin pummit tuntuvat henkisesti suuremmilta ja mielessä on vaihtopuomilla odottava kaveri. Viime vuonna reissuvastaavamme onnistui rekrytoimaan väkeä sen verran, että saimme 2 joukkuetta Rastihaukoille kasaan ja ykkösjoukkue sai ainakin lähivuosien kovimman tuloksen: 8/59 kuntosarjassa huomioiden kaikki lähteneet joukkueet, mikä olisi ollut 33/41 kilpasarjassa ( ei toki voi täysin verrata, koska kuntosarjassa löyhemmät vaatimukset ). V...

Osallistuin toista kertaa pyörärogainingiin: tähän vaikuttivat ennen kaikkea tiimikaverin toive ja toisaalta näkisin, että pyörä on myös turvallisempi valinta jos ei ole tarkempaa tietoa kuinka juoksukunto osuu yhteen.  Tapahtumaa varjosti sikaruton laajentunut kieltoalue, mutta onneksi tämä lopulta ei peruuttanut tapahtumaa. Pohdin vaikuttiko tämä osaltaan runsaaseen pyöräjoukkueiden määrään (38kpl + 2 sähköpyöräsarjassa). Lopulta rastipisteitä oli yllättävän paljon maastossa ainakin verrattuna Porvoon joulurogainingiin: Tuloksista klikkaamalla joukkueita saa myös kuvan rastipisteistä ja reiteistä   Me olemme "Pörinää" Huomasin jo suunnitteluvaiheessa, että olen nyt eri ihmisen kanssa liikenteessä kuin normaalisti: reitti piti käydä todella tarkasti numero numerolta läpi enkä saanut heittää sivukommentteja, jotta huomio olisi 100% itse asiassa.  Reitin alusta oli eri näkemykset: itse mietin ainakin aluksi 93-rastille lähtöä, josta eteenpäin voisi lähteä hakemaan rasteja ...

Toteutin viikonloppuna tehokkaasti metsässä viihtymistä eli otin ilon irti koko rahan edestä kuten pari kanssasuunnistajaa ilmaisi asian metsässä.  SM-keskimatkan karsinnan jälkeen sain kehuja, että olen saavuttanut tason jossa pohditaan reitinvalintoja, mikroreitinvalintoja ja rastille hyökkäämisen varmuutta virheiden minimoimisen sijaan. Tätä "saavutettua tasoa" oli liian aikaista ilota. Sanoisin, että itsellä tuo taso etenee pörssikurssimaisesti: pitkän ajan trendi on ylöspäin, mutta siinä voi tapahtua myös heilahduksia alaspäin.  Karsinta oli kuin sprinttikilpailu: yksi merkittävämpi virhe olisi tiputtanut ainakin itseni B-finaaliin. Nyt lähinnä toteutin pari selkeästi epäoptimaalista reittiä ja tarkistin yhden rastin puolivälissä tarpeettomasti jyrkänteen: A-finaalipaikka jäi puolesta minuutista kiinni.  Livelox Finaalin lähdössä törmäsin Nico Kerkolaan, jonka kanavajäsen olen. Pohdin, että hänellä ei ilmeisesti mennyt karsinta hyvin kun olemme kerran samassa lähdöss...

 Olin valmistautunut kilpailuun tekemällä kotiläksyt: näyttäytyi että pari joukkuetta oli jo lähdössä asteen ylivoimaisempia, mutta toisaalta ero Espoon Akillekseen olisi Finnish Springissä kurottu paremmalla virhehallinnalla. Myös pari muuta osallistujaa olivat rökittäneet minut henkilökohtaisissa kisoissa, mutta arvelin että viestissä olemme tasavahvoja. Lopulta viestin avausosuudesta tuli harvinaisen tiukka.  Livelox Otin alussa heti hyvän kirin, mikä teki kartanluvusta hieman suurpiirteisen: tähtäsin rastiympyrän suohon, vaikka itse rastipiste oli notko: onneksi kuitenkin se näkyi hyvin ylätasolle.  Viidennelle rastille edetessä huomasin olevani oletetussa kärkiletkassa: Hiidenkiertäjä löysi heti oman rastiinsa ja me muut jouduttiin korjaamaan suuntaa: onneksi tuon hajontakiven pystyi helposti paikantamaan kartalta.  1:n ja 5:n ohella 7-8 sijaitsi seuraava hajontahimmeli. Löysin omani ja olin otettu, että pääsin näyttämään Espoon Akilleksen suunnistajalle ( jolla...

Pitkän tauon jälkeen taas osallistuin tossurogainingiin: viimeisin kunnollinen kerta oli loppiaisrogaining. Muun päivän ohjelman takia tällä kertaa vain 2h sarja.  En lähtenyt mittailemaan eri reittejä: lähtökohtaisesti näytti järkevältä kerätä kartan pohjoisosasta tiheämmin sijaitsevia rasteja ja etelämpää mitä ehtii. Mitä katselin joukkueita, jotka olivat 2-3 sijaa ylä- tai alapuolellani, näyttäytyi kuitenkin että alussa etelään reittiä 121-107-117 oli suositumpi aloitus.  Itse lähdin 105-102-115 ajatuksella, että haen 151-123-122 lopussa jos ehdin. Toinen "samaa reittiä" edennyt haki nuo jo alkuvaiheessa. Itsenkin olisi lopulta kannattanut edetä tuolla suunnitelmalla, sillä tein ison polkupummin laskeuduttuani etelään 115:n mäeltä: tavoitin polun risteyksessä, mistä minun olisi pitänyt jatkaa etelään, mutta jatkoin itään. Nykyään yleensä tarkistan lähes aina polkujen suunnan kompassilla, mutta nyt hain suuntaa vasta siinä vaiheessa kun polku oli jälleen kääntynyt etelään. ...

Sprinttikauteni jatkoi edelleen loivaa alamäkeä Järvenpäässä. Tällä suorituksella ei olisi irronnut am-kultaa omassa sarjassa eikä kyse ollut D21-radan vaikeudesta tai pituudesta.  Livelox Rata ei ollut sisäsuunnistus-tyyppinen labyrintti, mutta totesin että yllättävän pienillä elementeillä sprinttiin saadaan lisähaastetta: useampi rastipukki oli paikassa, jota ei havainnut heti juoksemalla esim rakennuksen kulmaan, mikä teki useammasta rastille hyökkäyksestäni epädynaamisen. Jo ensimmäiselle rastille meno tuntui todella kömpelöltä, mutta yllättäen siinä oli toiseksi paras väliaika ( 4. mutta sanoisin että suurempi saavutus kuin 2. väliaika lyhyellä välillä 9-10 ).  Kokonaisuudessaan kartalla oli hieman enemmän kohteita kuin edellisenä viikonloppuna ja muutamassa kohdassa oli myös rako, mitä oli haastavaa havaita juoksuvauhdissa. Itse en henkilökohtaisesti tykkää tällaisesta radasta, joka on näkökilpailu ja vaikka olin toisaalta innoissani että minua haastettiin, myös innostus...

Keski-Uusimaa-rastit järjesti Taiteiden yön hengessä suunnistuksen 1949 Jukola-kartalla.  Haastoin 79-vuotiaan seurakaverin leikkimieliseen kilpailuun: hän on aloittanut suunnistuksen 60-luvulla ja oletettavasti hänellä on enemmän kokemusta tällaisista hieman pelkistetyimmistä kartoista, itsellä taas etuna iän puolesta fysiikka.  Ennen tapahtumaa minulla oli huoli ehtivätkö kaikki painetut 50 karttaa loppua. Pohdittiin, että paikalle olisi hyvä saapua ainakin puoli tuntia ennen tapahtuman alkua ( ainakin Itärastit epävirallisesti alkavat 10:30 eikä 11:00 kuten netissä sanotaan ). Huoli oli aiheeton: sade piti osallistujamäärän maltillisena ja lopulta tuloslistalla oli vain 3 nimeä. Toki tuossa oli vain virallisen ajan ottaneet ja ne jotka ainakin väittivät löytäneensä kaikki rastit.  Jo K-pisteen ja ykkösen välille oli asetettu haaste: kuvassa näkyvä mäki oli kaivettu pois hiekkakuopaksi. Maastossa oli kuitenkin joku mäki mitä väistin ja tätä seurasi selkeä poikittainen t...

Suunnistuskisoihin ilmoittautuminen ajoittuu usein ensimmäisen ilmoittautumisportaan läheisyyteen, mutta koskaan en ole todistanut vastaavaa viime hetken vyöryä. Koska osallistujia D40-sarjassa oli niukasti, mietin itse D21-sarjaan menemistä: hyvässä tapauksessa voisi saada kiritystä ja toisinaan myös tuntuu, että yleisen sarjan radat ovat teknisemmät.  Noin päivä ennen deadlinea yksi kovatasoisempi kisailija ilmoittautui D40-sarjaan mikä sai muuttamaan omat suunnitelmat. Seuraavana iltana muutama muukin oli ehtinyt toimimaan ja ihan loppuillasta osallistujia oli yhtäkkiä 12: pari SM-mitalistia, 6 top15-sijoille yltänyttä ja tuttu Stadisprintistä, joka onnistui molemmissa kisoissa ottamaan minut kiinni ja toi hieman ryhtiä omaan tekemiseen. Törmäsin häneen parkkipaikalla ja sain kuulla, että hän oli SM-sprintissä kaatunut ja loukannut polvensa.  Radat noudattivat jälleen tuttua logiikkaa: aamupäivällä juoksukilpailu ja iltapäivällä astetta teknisempi rata. Ainoastaan H21-sarja...

Päädyin tänä kesänä antaa erityisen panokseni lajille, jossa selvästikin kaivattaisiin uusia tekijöitä: pyöräsuunnistukselle. Arvelin, että eroni kärkeen on varmaankin luokkaa puolisen tuntia: ainakin Rajamäen Rykmentin Solttilannummen rasteilla ero oli lähes 45min, toki vertailukohtana oli sittemmin SM-keskimatkalla melkein plakettisijalle yltänyt H21-sarjalainen. Ajattelin, että minä ainakin osaltani voin madaltaa muiden kynnystä osallistua.  Uudenmaan aluemestaruuskisat järjestettiin tänä vuonna Nummelassa, jossa tuli kerran viime vuonna käytyä kuntorasteilla. Aamulla sprintti ja iltapäivällä keskimatka. Tulin kisapaikalle hyvissä ajoin, mutta hieman jännitystä toi, että jouduin suunnistamaan itse paikalle ( tie lähtöön on merkitty jalkasuunnistuksessa ). Seurakaveri oli kuulemma onnistunut pummaamaan jo tässä kohtaa seuratessaan toista kilpailijaa. Lähtöpaikalla oli Pihkaniska, joka oli kokeilemassa lajia ihan ensimmäistä kertaa sekä hallitseva Suomen mestari omassa ikäsarjassa...

Tänä kesänä rastiviikot jäivät välistä kaukaisen sijaintinsa takia, mutta mieltä virkistävät myös kotiseudun ulkopuoliset kuntorastit.  Olen yli 10v käynyt Mäntän kuvataideviikoilla, josta on tullut lapsen saamisen jälkeen monipäiväinen reissu. Optimiaikataulu olisi ma-ke, jolloin maanantaina voisi mennä savusaunaan Purnussa, tiistaina Mäntän Seudun Eräpirkkojen kuntorasteille ja keskiviikkona Keuruun Kisailijoiden rasteille. Myöskin Serlachiuksen taidesauna on tiistaista torstaihin heinäkuussa. Tänä vuonna kuitenkin ystäväperheen aikataulu ajoitti vierailun viikonlopulle.  Onnekseni Keuruulla on nykyään ke-la omatoimirastit. Kotisivuilta oli kuitenkin haastavaa saada tietoa mistä kartat saa, mutta lopulta selvisi että lähdössä on puihin solmitut postilaatikot ( nyt kotisivuilla onkin selkeämpi maininta postilaatikoista, itse jouduin laittamaan tekstiviestin asiasta ja sain lisäksi sähköpostiini seudulta toisen yleiskartan kun ehdin tiedustelemaan pdf-karttaa palautelomakkeen ...

 Alan olla jo siinä kohtaa suunnistusuraani, että huomio kiinnittyy yhä enemmän ratamestarityöskentelyyn. Karjaa-rasteilla maasto sai monelta kiitoksia ja ainakin itselle suunnistus meni nautiskelun puolelle huolimatta helteestä ja flunssan hännän heikentämästä suorituskyvystä.  Koko ikänsä lajia harrastanut voinee tykätä astetta kovemmassa haastetasosta, jota nähtiin samana päivänä Esi-Jukolassa. Itse taas nautin, että sään ohella ei tarvinnut liikaa hikoilla mihin kohtaan rinnettä joku yksittäinen kivi on piilotettu.  Livelox Useimmille rasteista oli selkeät ohjaavat kohteet ja lähinnä ykkösrastin paikkaa joutui hakemaan enemmän kompassilla. Vaikka suoritus tuntui mukavan hallitulta, jälkikäteen katsoen ensimmäinen pitkä rastiväli 2-3 oli tarpeettoman mutkainen: alussa olin lähdössä suorempaan, mutta päädyinkin tielle ja sen jälkeen vähän liikaakin pyrin välttämään turhaa nousua mikä teki kulmista rastiviivan suuntaan liian teräviksi.  Oli suorastaan yllätys, ...

Nyt on sitten tapahtuma lusittu ja seuraa jatko-osa ennakkospekukaatioiden jälkeen. Voittiko Outi vai algoritmi?  Tein hotellivarauksen perjantaille Jokipuiston hotelliin, joka oli täynnä huippusuunnistajia: parkkipaikalle ajaessa bongasin Tuomas Heikkilän ja väkeä oli mm Paimion rastista ja Järla Orienteeringista. Hiljaa vakoilin miten tosiurheilijat valmistautuvat yhteen vuoden päätapahtumista. Yksi käytävä oli täynnä kuivuvia suunnistuskenkiä ja saimme pojan kanssa olla rauhassa naisten saunavuorolla. Mietin, että ulkoporeamme voi tosiaan olla riski hygienian puolesta, sillä taso tuskin vastaa uimahallia. Itselle toki olisi kelvannut kylpeä siellä Helsingin suunnistajien ykkösjoukkueen jäljiltä: ehkä altaasta voisi saada mikrobeja, jotka boostaisivat kestävyyskunnon uusiin lukemiin. Ikävä kyllä naistenvuoro oli ensin ja vasta lopussa vuorolle uskaltautui muutama naissuunnistaja. Kiinnitin huomiota, että useampi nainen kävi lyhyellä noin 10-15min lenkillä. Pohdin, että tähän...

Jälleen usean suunnistajan vuoden kohokohta on edessä. Itse en aikaisemmin ole ollut erityisen innokas osallistumaan Jukolan tai Venlojen Viestiin ( jotkut suunnistavat lähinnä päästäkseen osallistumaan, itse taas olen aina nauttinut tavallisista kuntorasteista ). Mutta jos mainostaa harrastustaan somessa, väistämättä joku maanittelee sinut joukkueeseensa. Nyt aktivoiduttuani suunnistusseurassa tapahtuma kuuluu jotenkin vahvemmin asiaan.  Käytyäni aktiivisemmin kisoissa on kertynyt  paremmin näkemystä mikä olisi itselle hyvä vauhti ja sijoitus Venlojen Viestissä. Samoin on hauskaa katsoa millaisia valintoja muut seurat ovat tehneet joukkueisiinsa. Penkkiurheiltavaa siis riittää myös kärkikamppailun ulkopuolella. Itse ihmettelen mm miksi Venlojen Viestissä Espoon Akilleksen pari kovinta ikäsarjojen suunnistajaa on laitettu seuran kakkosjoukkueeseen: ei ykkönen ainakaan mikään nuorisojoukkue ole. Toisaalta  vaihtoaikaennusteen mukaan ykkösjoukkueen pitäisi tulla aikaisemmi...