Ilta-Rastila

Koitti jälleen yksi Rastihaukkojen seuranmestaruuskisan osakilpailu: am keskimatka. Vanhempi seurakaveri valisti minua, että aikaisemmin seuranmestaruus ratkottiin kuntosuunnistuksessa, mutta jossakin kohtaa siirryttiin am-kisoihin, joihin ei vaadita lisenssiä. Tämä oli myös hänen oma tiensä suunnistuskilpailuihin. Tällä kertaa paikalle oli myös tullut pari ensikertalaista. Oman sarjan listalla oli sen verran uusia nimiä, että arvelen että moni muukin piti tätä sopivan matalan kynnyksen tapahtumana. Itseä jo etukäteen mietitytti, että mitenhän Euroviisujen finaali tulee vaikuttamaan omaan suoritukseen. Olen siis ihan kovan tason fani, mutta ajattelin että kisojen takia jätän pisteidenlaskun katsomatta, sillä on suuri riski että tulokset ärsyttävät niin paljon, että univaje jää vieläkin isommaksi. Onnistuin lopulta nukkumaan noin 6h. Olen seurannut etenemistahtiani eri kilpailuissa ja paljoltihan maasto määrää vauhdin. Toisaalta minulla olisi vielä tekemistä, että eteneminen olisi henki...

Stadisprintin jälkeen panokset SM-sprintin suhteen kohosivat. Ajattelin että minulla olisi hyvällä suorituksella mahdollisuus top10 sijaan ( mm sen perusteella mitä nimiä näkyi lähivuosien top10:ssä ). Rankipisteet toki olivat ehkä ylioptimistiset ottaen huomioon kauden alku: karsinnassa lähtö oli 8. viimeisenä.  Päivän haastavin suunnistustehtävä tapahtui heti aamulla matkalla pysäköintiin: ajoin liittymän ohi ja pääsin kääntymään vanhalle lahdentielle vasta Järvenpäässä. Aika moni muukin oli tehnyt saman katsottuaan huolimattomasti opastuksen karttaa.  Karsinnan osalta spekuloitiin, että luvassa on juoksukilpailu ja lupaukset pitivät paikkansa. Alun lyhyet välit tosin jonkin verran hidastivat oman suorituksen alkua, koska muutenkin saisin kehittyä ottamaan alun nopeammin. Vaikea kuitenkin sanoa mikä olisi ollut ajallisesti optimisuoritukseni, sillä löysää aikaa oli siellä täällä muutama sekunti.  Sijoitus oli 17. Nähden tavoitteisiin tämä osoitti kuinka kova kilpai...

Nyt keväällä olen järjestänyt sekä Itärastit Laajasaloon että seuran sprinttitreenin Latokartanoon.  Kuvittelin, että sprinttirata olisi nopeasti mietitty tunnin sisään jonain arki-iltana, mutta päinvastoin: metsäisellä alueella mahdollisia rasteja voi räiskiä pitkin karttaa kun taas sprinttiradan suunnittelussa voi mennä tunti sen päättämiseen missä on lähtö ja missä ykkösrasti.  Laajasalo/Tullisaari on alueena jotain tuosta välistä. Koska metsäalueet sekoittuvat tontteihin ja suojelualueisiin, vaihtoehtoja mistä radat kulkevat on niukemmin. Kun tein yhteistyötä seurakaverin kanssa, hän piti erityisen tärkeänä, että samat rastivälit eivät ainakaan paljoa toistuisi eri radoilla. Tullisaaressa tuon osalta ei pysty olemaan kovin kunnianhimoinen: useampikin väli sai kritiikkiä senioreilta. Varsinkin Henrik Borgströmin tien eteläpuoleisen metsän rajaavat taloyhtiöt ovat ratamestarin murheenkryyni. Aikaisempina vuosina suunnistajia on ajautunut tonteille, minkä takia rastiväliviiva...

Vuosi on tullut täyteen suunnistuskisojen osalta (ellei Venlojen viestiä tai Halikkoviestiä lasketa). Viime vuoden Finnish Spring oli eräänlainen "Tatu ja Patu suunnistuskisoissa"-elämys: tulin lähtökarsinan lähistölle ihan viime minuuteilla, ihmettelin "kiellettyä aluetta", jolla tien ylitys oli merkitty ja säädin rastimääritekotelon kanssa kokonaiset 3 minuuttia. Itse suoritus kuitenkin meni kohtalaisen hyvin jos yhtä 13 minuutin pummia ei lasketa. Nyt tämän kauden alussa koen, että kykyni hahmottaa ohjaavia kohteita ja maaston muotoja on kehittynyt, mutta toisaalta kisavauhti on ollut vielä hakusessa. Mitä vaikeakulkeisempi maasto, sitä vaikeampi on saavuttaa flow-tila, jossa liikutaan selkeästi vauhtikestävyysalueella.  Mutta tässä siis D40-sarjan kartta: Paremman kuvan radasta saa  Liveloxista Tänä vuonna maasto ainakin tuntui astetta vaikeakulkuisemmalta. Korkeuseroja oli hieman enemmän ja samoin pienipiirteisiä alueita. Viime vuonna kilometrejä tuli 10,11km j...

Jälleen onnistuin hankkimaan loivan laskun vo2max-käyrään kisaviikonlopuksi: yksi huonosti nukuttu yö ja perhepiirissä pientä flunssaa. Aamulla riittävän normaali olo, mutta edeltävänä päivänä ratamestarihommissa pieni hölkkä tuntui väsyttävän. Rogakamu myös kertoi olevansa epävarma fyysisestä voinnistaan, mutta molemmat pohdittiin että tämä voi olla myös etu kartanluvun kannalta.  Aamupäivän rata oli todella juoksullinen ottaen jo huomioon ruhtinaallisen pitkä matka (200m) K-pisteelle. Hieman harmitti, että en ollut ihan terävimmässä iskussa. Kartanluvussa olisi kuitenkin voinut olla parantamista mm ykkösrastille, joka oli yksinkertaisessa paikassa, mutta oma huomio oli liikaa keskittynyt jo seuraaviin väleihin. Rastilla 10 perästä tullut kilpailija saavutti minut ja sain sopivasti painetta pitää yllä hyvää vauhtia loppuun asti. Olin yllättynyt hyvästä sijoituksesta (4/20) kun parannettavaa olisi ollut ainakin 40s edestä  nykyvauhdilla. Sarjan nopein sai hylsyn ja lopun knock...

Olen aina pitänyt hieman tylsänä, että syntymäpäiväni on Ahvenanmaan delimitarisoinnin päivä. Aktivoiduttuani kisasuunnistuksessa on taas huikea kunnia, että maastokisakausi Uudellamaalla avataan joko syntymäpäivänäni tai lähellä sitä.  Kisa alkoi juhlavasti palkinnonjaolla, sillä voitin viime vuonna naisten seuranmestaruuden.  Itse kisan ajattelin ottaa keskittyen ennen kaikkea itse suunnistamiseen tarvittaessa vaikka kävellen jos kartanluku sitä vaatii.  Menomatkalla oli puhetta ykkösrastin kirouksesta: seurakaveri kuulemma antaa liikaa muiden selkien vetää peräänsä, vaikka olisi kyseessä henkilökohtainen matka. Nyt pohdin, että itselle tuo kirous saattaa iskeä jos on pitkä matka ykkösrastille, joka vaatii tarkkuutta lopussa. Läheisen rastin pystyn ottamaan hiipien, mutta pitkällä välillä ehtii saamaan sykkeet koholle ja kärsivällisyys rastivälin lopussa saattaa rakoilla.  Nyt ykkösrastin osalta ei ollut valittamista, mutta arviolta ajallisesti suurin virhe tapahtu...

Tuli lähdettyä vähän etäämmälle kisoihin kun reissu oli yhdistettävissä vierailuun lapsuudenkodissa.  Alunperin mietin, mennäkö D21-sarjaan pidempien matkojen takia, mutta koska siellä oli lähinnä ranki top10-tyyppejä, ajattelin että ehkä pitää lähteä matkaan enemmän kisa- kuin kuntorastimeiningillä. Lauantaille toi lisää jännitystä, että SM keskimatka siirtyi Lehtimäeltä Ranualle huonon lumitilanteen takia.  Marko Vapa pohti  vlogissaan  kaluston optimointia. Minun puolestani olisi ollut fiksuinta osallistua myös perjantain sprinttiin eikä vain lauantaille ja sunnuntaille, sillä sujuva kartanluku on keltanokalle eniten kohennusta vaativa osa-alue.  Ja niinhän siinä kävi, että K-pisteellä oli vielä enemmän pää pyörällä kuin Hakunilassa. Kartalla väli toki näyttää yksinkertaiselta, mutta taisin jännityksissäni lukea jossain vaiheessa rastin 12 K-pisteeksi ja ihmettelin miksi ladut eivät kulje tien suuntaisesti. En toki ehtinyt pitkälle eksyä, mutta sain kulumaan ...

Tällä kertaa rogailemaan kutsui Duckventures , joka on nettisivujen mukaan uusi toimija, joka järjestää myös seikkailukilpailun elokuussa. Tässä tapahtumassa erityisesti kiehtoi periaate, että parhaille pisteille yltää käyttämällä monenlaisia välineitä: etenkin mahdollisuus käyttää suksia. Koska joukkuekaverilla ei ollut maastopyörässä talvirenkaita, meidän välineemme rajoittuivat jalkoihin ja suksiin. Valitsimme 3h sarjan. Maaliin päästiin ilman taksia tai sairaskuljetusta. Heti suunnitteluvaiheessa näyttäytyi, että suksilla on haastavaa noudattaa periaatetta, että rasteja tulisi kerättyä tasaisesti tai ainakin paluuseen kartan itäistä laitaa liittyisi suuria kysymysmerkkejä, millaiset ovat lumiolosuhteet niillä suunnilla. Toisaalta samasta epätietoisuudesta kärsi varmasti myös pyörällä taajaman ulkopuolella. Koska harvoin tarjotaan mahdollisuutta rogailla suksilla, päätettiin ottaa ilo irti sattumasta ja käytiin hakemassa myös rasteja, jotka eivät sijainneet ihan ladun vieressä. ...

Seuraava hiihtosuunnistus tapahtui SM-kisoissa. Meidän D40-sarja vaikutti olevan täynnä kaltaisiani keltanokkia: esim 4/9 ei ollut lainkaan rankipisteitä. Yllättäen osallistujia oli enemmän kuin H40-sarjassa, mitä harvemmin tapahtuu missään kisassa. Tuloksia katsellessa pärjättiin yllättävän huonosti suhteessa H60-sarjaan ja katselin, että itse olisin päässyt mitaleille vasta D75-sarjassa.  Pikkulinnut lauloivat, että yksi H50-sarjalainen osallistui H35-sarjaan, jossa oli yhteensä 4 osallistujaa, ja hän tosiaan yli pronssille. Joku voisi ajatella, että olipa hänellä kova mitalinnälkä, mutta toisaalta mielestäni on hyvä jos H35/D35-sarjojen profiilia kohotetaan hyväkuntoisilla iäkkäämmillä kilpailijoilla ( nykyään ylioppilaskirjoituksissa on hankalampi saada hyviä arvosanoja korottajien takia, käykö jossain kohtaa myös D40-sarjalle samoin? ).  Tällä kertaa onnistuin ainakin laittamaan kartan paremmin, tekemään lennokkaamman lähdön ja sanoisin, että kartanluku oli astetta sujuva...

Koska hiihtosuunnistusta on harvemmin tarjolla kuin muita tapahtumia, on luontevaa kokeilla lajia suoraan kisoissa. Harkitsin myös SM-kisoja, mutta jotenkin tuntui luontevammalta aloittaa AM-tasolta ja päätöksen sinetöi lapsen sairastuminen, joka kohotti riskiä sairastua itse.  Hiihtosuunnistuksen ABC  löytyy tarkempaa tietoa lajista. Kun X:ssä tuli puhe lajin hitaasta kuolemasta vähälumisten talvien takia, yritin jäljittää osallistujamäärää.  2006 pikamatka  mukaan H21 sarjassa oli 94 osallistujaa ja D21 puolestaan 50. Viikonloppuna vastaavat luvut olivat H21/30 ja D21/24. Käsittääkseni 80-luvulla osallistujamäärät olivat selvästi isommat: eräs iäkkäämpi osallistuja muisteli olleen omassa sarjassaan vuonna -84 sijalla 109.  Sain suosituksen kokeilla karttatelinettä edeltävästi, joten kävin pyörimässä Paloheinän laduilla edeltävänä perjantaina, mikä oli sekin kiinnostavaa, sillä hiihtäessä ei aktiivisesti ajattele, mikä suunnistusmäki on mikäkin hiihtomäki. Pohd...

Kilpailukausi 2026 korkattu sisäsuunnistuksen merkeissä! Vaikka kyse oli epävirallisesta SM-sarjasta, tämä taisi olla helpoin sisäsuunnistus mihin olen osallistunut. Kokemusta on Fin5:n Tahkon Superpark-suunnistuksesta, Ikea-suunnistuksesta (hylsy tuli kun en huomannut lattialle asetettuja teippejä) ja Sotungin lukion 10.1.26 tapahtumasta. Katsoessa ensimmäisen osakilpailun aikoja näyttäytyi, että sinne oli laadittu tiukemmat radat: mm D40-sarjan paras suoriut ui noin puolessa tunnissa ja viimeinen oli häntä tunnin hitaampi.  Tällä radalla toki joutui myös hahmottamaan missä hissit sijaitsevat, mutta melkeinpä enemmän itselle hämmennystä aiheuttivat ovet kun tilat eivät automaattisesti avautuneet silmien eteen kuten kartasta vaan esim ykkösrastilla piti tajuta mennä oven toiselle puolelle. Sotungin lukion vaikealla radalla joutui puikkelehtimaan esteiden lomassa löytääkseen sen ainoan monimutkaisen reitin, mutta tässä kisassa oli useampiakin reittivaihtoehtoja, joista joutui tekemä...

Paras tapa päästä eroon kaappiin kertyneistä joulumakeisista on osallistua Loppiaisrogainingiin. Joulun päättymisen tunnelmissa oltiin tänä vuonna myös 40-rastin läheisyydessä, jossa joku totesi "havuja, perkele!". Viime vuonna kisakeskus oli myös hotelli Siuntiossa, mutta itse kisamaasto pohjoisempana. Tänä vuonna kartta ainakin näytti pullautuskartalta 1:15000 mittasuhteella. Tapahtumaan oli kirjoitettu myös, että kartassa ei ole erantokorjausta. Pohdittiin, että on kerta jos toinenkin suunta kääntynyt enemmän kuin 12 astetta oikealle, joten ehkä kannattaisi ottaa suunta kuten normaalisti? No lopulta maastossa oli sekä selkeitä kohteita, että uria, joten tarkkaa kompassityöskentelyä ei tarvittu.  Viime vuonna juoksentelin yksin lännessä massojen liikkuessa pienipiirteisellä kartoitetulla alueella. Tänä vuonna puolestaan kartan oikea yläneljännes vaikutti olevan suosittu alue. Osallistuimme 4h sarjaan ja kuljimme 29-30-57-58-20-60-56-28-29-59-63-54-36-24-64-40-26-46. Aika mo...

2018 käynnistyi itsenäisyyspäivän perinne makuuni: rogaining, missä tavoitteena on kerätä niin paljon pisteitä kuin Suomi täyttää vuosia kyseisenä vuotena (lisäksi kevennettynä sarjana puolikas tästä) mahdollisimman nopeasti. Järjestävinä seuroina ovat toimineet Pihkaniskat ja SK Uusi. Osallistuin viime vuonna ensimmäisen kerran lumisissa olosuhteissa ja tuloksena oli hylsy: otin mukaan kaverin, joka hyytyi kuntoilun puutteen vuoksi parin tunnin jälkeen. 107 pisteen saaminen kasaan ei toki olisi ollut itsestäänselvyys myöskään omilla äärirajoilla huomioiden virheet.  Tänä vuonna tavoite oli lähteä pojan kanssa siten että hänellä olisi pyörä allaan: aamulla odotettua sateisemman sään takia päätin kuitenkin lähteä yksin matkaan puolustamaan kunniaani.  Ensimmäinen periaate reittisuunnittelussa oli, että välttelen suota parhaani mukaan. Tämän suhteen paikallistuntemuksesta olisi ollut etua: useassa kohtaa soiden ulkopuolella polku oli järkyttävä mutavelli, mutta mm pohjoisessa vä...

Koska minua ei ole vieläkään pyydetty pitämään puhetta miehelle Pohjois-Pohjalaisen osakunnan vuosijuhlaan ( "puhe miehelle" ja "puhe naiselle" ovat vakiintunut akateemisen pöytäjuhlan perinne ), korjataan nyt tämä kunniaani loukkaava tilanne tässä blogissa. Puhe miehelle on aika laaja aihepiiri, joten rajaan sen D40-sarjalaisen fyysiseen vastineeseen: H55-sarjalaiseen.   Toksinen maskuliinisuus on toistuvasti esiintynyt julkisessa keskustelussa viime vuosina. Liian vähän huomiota on saanut mies, joka on vanhentunut arvokkaasti: H55-sarjalainen. D40-sarjalainen elää usein ruuhkavuosia ja on sen vuoksi jatkuvassa riskissä eksyä metsään. Jos D40-sarjalainen ei ehdi loittonemaan liian kauaksi rastiympyrästä, hänen paras pelastuksensa on H55-sarjalainen, joka tulee varmalla askeleella suoraan rastille. H55-sarjalaisella olisi varaa rehvastella kokemuksensa puolesta suunnistustaidoillaan, mutta hän ei sorru kohdatessaan D40-sarjalaisen metsässä manspleinaukseen. Hän vaih...

  Rasti 97 Aina puhutaan, että rogainingissa on helpot rastipisteet. Nyt olin ensimmäisessä rogaining-tapahtumassa, jossa olisi melkein pärjännyt ilman kompassia: suurimmilta osin liikuttiin korttelirastimaisessa maastossa. 4h jalkasarja ja sama joukkue kuin Nuuksion Huurteisessa eli Radegast.  Kerättiin siis joen oikealta puolelta melkein kaikki rastit edeten ensin etelään ja lisäksi toiselta puolelta 61-87-86. Muutama kolmen pisteen rasti jäi hakematta: 31, 38, 39. Vasta tapahtuman jälkeen huomattiin, että meillä jäi huomaamatta pohjoisen 47 ja 46, koska luimme suurennettua 1:15000 karttaa. Tulos olisi voinut siis olla 5 pistettä parempi. Suunnitelma oli siis vähintään 9:n arvoinen. Hyvän vertailukohdan tarjoaa  Marko Vapan suunnitelma  mikä oli liian kunnianhimoinen: noutaja tuli Hamarin koululla eli rastilla 83, mistä hän videon perusteella eteni taksilla kisakeskukseen.  Rasti 98 Sää oli erinomainen ja maisemat hyvät: useammassa kohdassa täytyi ihan pysähty...

Vuosi sitten sitten osallistuin seurakaverini Hannan kanssa ensimmäiseen rogaining-tapahtumaan ikinä: Nuuksion Huurteinen. Teimme silloin aika hätäisen suunnitelman, johon ei tullut suuremmin variaatioita. Nyt lähdimme tapahtumaan 4h sarjaan vahvemmalla kokemuksella varaten suunnitteluun myös enemmän aikaa. Silti pää löi hieman tyhjää alussa. Pohdittiin, että lähdemmekö ensisijaisesti kisaamaan vai nauttimaan maisemista, mikä ohjasi rungon järvien suuntaan.  Kuljimme siis reittiä 39-38-93-47-63-74 (kartanvaihto) 45-84-58-75-57-87-44-55-54-92-61 (kartanvaihto) 51-41-72-43-83-73-32-33-21-22-34-35-27-24-25-23-maali.  Pidimme alussa etukäteen suunnitellun reitin ja säästimme loppuun säätövaraa vähempiarvoisille rasteille. Mielestäni on yleensä toimivaa, että perussuunnitelma on riittävän kevyt ja tämän päälle on mietitty lisäreittejä. Tällä kertaa olimme ehkä liiankin varovaisia. Mukaan olisi ehtinyt hyvin kerätä kauempaa pari 5-7 pisteen arvoista rastia. Myöskin lopussa alustava ...

Keskustelin hiljattain bileissä psykologi Teemu Pauhan kanssa, joka on perehtynyt liikuntapsykologiaan. Hän kertoi olleensa mukana laatimassa artikkelia, jossa pohdittiin erilaisia tyylejä harrastaa: harrastus on joko tasapainoinen osa elämää tai sitten siitä on tullut elämäntyyli ja osa identiteettiä. Hän kertoi esimerkiksi, että aika harva tekee ylitöitä pystyäkseen omistamaan useamman kuukauden vuodesta sulkapallon pelaamiseen, mutta jos sulkapallon pelaaminen vaihdetaan lumilautailuun, tämä kuulostaa ymmärrettävämmältä. Hänen mukaansa tasapainoinen tyyli harrastaa on hyväksytympää kun taas toinen herkemmin herättää kritiikkiä. Osuvasti samoissa bileissä kiipeilytuttuni avautui, että hänen exänsä on eron jälkeen johdonmukaisesti pyyhkäissyt Tinderissä kaikki kiipeilijät vasemmalle. Kiipeilyhän harrastuksena voi tarkoittaa, että henkilö viettää kaikki lomansa Etelä-Euroopassa kiipeillen.  Joku voisi vetää tästä blogista johtopäätökset, että suunnistuksesta on tullut minulle ident...

En ole ollut aikaisemmin erityisen kilpailullinen ihminen, mutta ihminen pystyy kehittymään saamalla vaikutteita. Merkittävin innoittaja on ollut Tapio Haarlaan suunnistusvlogi Kuntoilija ja hyvää myötävaikutusta tarjosi myös aktivoituminen Rastihaukoissa.  Vuodesta 2025 tuli ensimmäinen vuosi kun hankin kilpailulisenssin. Eniten pelkäsin viimeistä sijaa. Kehitin tälle pelolle vakuutuksen: viimeinenkin sija on hyvä, jos aika on alle 30min huonompi kuin toiseksi viimeisellä. Tässä on myös hyvä huomioida, että hylätyt suoritukset ovat laskuissa mukana. Käytännössä useammissa kilpailuissa hyväksytty suoritus takaa sen, että ei ole viimeinen.  Lopulta mikään kisa ei ollut ihan fiasko osaltani. Eniten tein virheitä Fin5 pitkällä matkalla, mutta toisaalta sijoitus oli ensimmäistä kertaa henkilökohtaisessa kisassa listan puolivälissä. Samassa maastossa korealainen MM-kilpailija onnistui käyttämään 0,7km rastiväliin 1,5h.  Isoin virhe sattui heti ensimmäisessä kilpailussa Finnish...