Ratamestarointia
Nyt keväällä olen järjestänyt sekä Itärastit Laajasaloon että seuran sprinttitreenin Latokartanoon.
Kuvittelin, että sprinttirata olisi nopeasti mietitty tunnin sisään jonain arki-iltana, mutta päinvastoin: metsäisellä alueella mahdollisia rasteja voi räiskiä pitkin karttaa kun taas sprinttiradan suunnittelussa voi mennä tunti sen päättämiseen missä on lähtö ja missä ykkösrasti.
Laajasalo/Tullisaari on alueena jotain tuosta välistä. Koska metsäalueet sekoittuvat tontteihin ja suojelualueisiin, vaihtoehtoja mistä radat kulkevat on niukemmin. Kun tein yhteistyötä seurakaverin kanssa, hän piti erityisen tärkeänä, että samat rastivälit eivät ainakaan paljoa toistuisi eri radoilla. Tullisaaressa tuon osalta ei pysty olemaan kovin kunnianhimoinen: useampikin väli sai kritiikkiä senioreilta. Varsinkin Henrik Borgströmin tien eteläpuoleisen metsän rajaavat taloyhtiöt ovat ratamestarin murheenkryyni. Aikaisempina vuosina suunnistajia on ajautunut tonteille, minkä takia rastiväliviiva ei saa edes koskettaa tonttia.
Kiva puoli alueella on merelliset näköalat, jotka ohjasivat asettamaan useamman rastin kivaan paikkaan suunnistuksellisen haasteen sijaan. Itse yllätyin positiivisesti kiivettyäni Kruunuvuoren näköalatasanteelle nähden uuden sillan ja sain palautetta useammalta osallistujalta samasta wau-elämyksestä.
Valokuvaamisen jälkeen huomasin, että olen laittanut rastille 67 leimasimen 60.Aikaisemmin ratamestaroidessa olen yleensä aloittanut miettimään millainen olisi kiva A-rata. Nyt huomio meni aluksi lyhyisiin ratoihin, koska aikaisemmalla tyylillä rastit ovat siinä vaiheessa loppu kun pitäisi suunnitella 2km rata. Sanotaan myös, että helpoilla radoilla mitataan ratamestarin hyvyys. Itärasti-palaverissa annettiin esimerkkejä väleistä, joilla osallistujilla oli mennyt kohtuuttomasti aikaa pituuteen nähden.
Koska valokuvissa on huono laatu ja ratoja monta, selkeämmän kuvan toteutuneesta kokonaisuudesta saa täältä:
Ystäväni Meeri pääsi koekaniiniksi 2km radalle. Ohjeen mukaan lyhyen helpon radan pitäisi antaa ennen kaikkea kokemus onnistumisesta. Meeri kertoo pitäneensä karttaa viimeksi 20v sitten kädessä, mutta todellinen aika lienee 13-15v.
Meeri varmisti missä on lähtö, mutta ei ymmärtänyt että ajanotto alkaa jo kolmion luota. Hän ajatteli, että kyseessä on joku checkpoint, jonka kaikkien ratojen juoksijat käyvät läpi varsinaisen ajanoton käynnistyessä vasta ykkösrastilta. Ongelmat alkoivat jo tuolla välillä: rastipiste sijaitsi kukkulan laella, minne johtaa polku. Maaston polkurakenne ei kuitenkaan ollut yhtä selkeä kuin kartassa ja korkeuskäyrät jäivät huomioimatta.
Pyörittyään noin 20min reitin varrella sijaitsevan mäen ympäristössä hän näki jonkun naisen juoksevan kartan kanssa rastille 5 ja päätti lähteä perään. Tämän jälkeen hän löysi hyvin rastit 4 ja 3. Ongelmia oli taas edessä rastilla 2, joka sijaitsi ylätasossa eikä näkynyt polulle kuin idästä päin. Tässä kohtaa hän päätti lähteä vessatauolle ja kohtasi naisen, joka on suunnistanut 40 vuotta. Hän antoi mm vinkin, että vetiset alueet ovat merkitty sinisellä karttaan. Tämän jälkeen hän lähestyi rastia 2 tietä pitkin, jonka vierellä on oja, ja rasti lopulta löytyi. Ykkösrastille hän eteni suon poikki ja tuossa kohtaa aikaa oli kertynyt 1,5h. Loppu sujuikin jo hyvin. Loppujen lopuksi hän oli todella tyytyväinen, että löysi kaikki rastit, vaikka se ei tapahtunut oikeassa järjestyksessä.
Vaikka 2km tavoite oli onnistumisen tunne, ehkä tavoite ei kuitenkaan ollut, että suunnistaja olisi maastossa 2h. Toisaalta yksi suunnistaja käytti 20min enemmän aikaa viimeiseltä rastilta maaliin kuin rauhallista kävelyvauhtia etenevää Meeri: tästä ei voi enää syyttää ratamestaria. 3kmH-radalla puolestaan yksi suunnistaja onnistui tekemään 40min pummin rastilla 4 ja rastiväliaikojen perusteella joillakin muillakin oli haasteita.
Katselin, että radoilla 4kmV ja 5km pummattiin käytännössä jokaista rastia, joka ei ollut ihan polun vieressä. 7km radalla taas rastiväliajat olivat kauniisti fyysistä hajontaa noudattava. Niistä lähinnä nousi esille seurakaverin välikohtaus Kruunuvuoren metsässä, jossa ulkoilija alkoi väittelemään että alueella saa liikkua vain poluilla. Hän kertoi kuunnelleen noin 10min paasausta, joka oli kuuro kaikille vasta-argumenteille. Lammen ympäröivä alue on siis luonnonsuojelualuetta, jossa liikutaan vain merkityillä poluilla, ja muualla saa liikkua normaalisti. Kyseinen henkilö jatkoi saarnaamistaan vielä kahdelle muullekin suunnistajalle, jotka kulkivat polkua pitkin eivätkä täten myöskään rikkoneet sääntöjä.
Pohdin, että kyseessä lienee samanlainen besserwisser, joka aiheutti rastin siirron Stadisprintissä 10min ennen kilpailua. Livelox 5km-radan osalta kuitenkin paljasti ikävän totuuden: muutama suunnistaja oli tahattomasti mennyt kielletyn alueen läpi (yhden osalta ei näyttänyt pelkältä vahingoilta) ja useampi rastille 8 menijä oli oikonut alueen kulmalta. Jatkossa siis pitäisi olla tarkempi tuolla alueella ratojen linjoista. Tässä tapahtumassa 7km ja 4kmV olivat turvallisia ja 5km riskialtis.
Saimme myös karttamyynnissä palautetta ystävälliseltä pariskunnalta: useampi suunnistaja oli mennyt heidän tonttinsa läpi heidän ollessaan aamukahveilla. Eli nyt tuo jo valmiiksi ahdas metsätilkku on kaventunut entisestään...
Jonkin verran ongelmia aiheutti myös kartoituksen epätarkkuus: yksi suunnistaja kritisoi rastia, joka sijaitsi 5km radalla kuudentena. Tätä oli huolella pummattu myös rastiväliaikojen perusteella. Toisaalta kun liveloxissa useampikin suunnistaja harhaili aivan liian pohjoisessa, en tiedä oliko ongelma alueen pullautuskarttamaisuus. Kruunuvuoren näköalatasanteen aitaa päivitettiin ennen tapahtumaa, mutta kartoitusta toki olisi hyvä tehdä alueella muutenkin. Toisaalta itse itärastivastaava sai melkein parhaan ajan välillä, jossa oli karttaan merkitsemätön pistekumpare: suunnistajan on aina tarkasteltava kokonaisuutta eikä juuttua yksittäisiin pistemäisiin kohteisiin.
Vaikka suunnistajia harhaili epätarkoituksenmukaisen pitkään maastossa ja kielletyillä alueilla, onneksi radoista nauttineita myös löytyi ja erityisesti lämmitti mieltä leimasimien hakijan kehut rastipisteistä, jotka sopivasti haastoivat häntä, joka on lapsesta asti asunut alueella.

Kommentit
Lähetä kommentti