Ilta-Rastila

Osallistuin toista kertaa pyörärogainingiin: tähän vaikuttivat ennen kaikkea tiimikaverin toive ja toisaalta näkisin, että pyörä on myös turvallisempi valinta jos ei ole tarkempaa tietoa kuinka juoksukunto osuu yhteen.  Tapahtumaa varjosti sikaruton laajentunut kieltoalue, mutta onneksi tämä lopulta ei peruuttanut tapahtumaa. Pohdin vaikuttiko tämä osaltaan runsaaseen pyöräjoukkueiden määrään (38kpl + 2 sähköpyöräsarjassa). Lopulta rastipisteitä oli yllättävän paljon maastossa ainakin verrattuna Porvoon joulurogainingiin: Tuloksista klikkaamalla joukkueita saa myös kuvan rastipisteistä ja reiteistä   Me olemme "Pörinää" Huomasin jo suunnitteluvaiheessa, että olen nyt eri ihmisen kanssa liikenteessä kuin normaalisti: reitti piti käydä todella tarkasti numero numerolta läpi enkä saanut heittää sivukommentteja, jotta huomio olisi 100% itse asiassa.  Reitin alusta oli eri näkemykset: itse mietin ainakin aluksi 93-rastille lähtöä, josta eteenpäin voisi lähteä hakemaan rasteja ...

Toteutin viikonloppuna tehokkaasti metsässä viihtymistä eli otin ilon irti koko rahan edestä kuten pari kanssasuunnistajaa ilmaisi asian metsässä.  SM-keskimatkan karsinnan jälkeen sain kehuja, että olen saavuttanut tason jossa pohditaan reitinvalintoja, mikroreitinvalintoja ja rastille hyökkäämisen varmuutta virheiden minimoimisen sijaan. Tätä "saavutettua tasoa" oli liian aikaista ilota. Sanoisin, että itsellä tuo taso etenee pörssikurssimaisesti: pitkän ajan trendi on ylöspäin, mutta siinä voi tapahtua myös heilahduksia alaspäin.  Karsinta oli kuin sprinttikilpailu: yksi merkittävämpi virhe olisi tiputtanut ainakin itseni B-finaaliin. Nyt lähinnä toteutin pari selkeästi epäoptimaalista reittiä ja tarkistin yhden rastin puolivälissä tarpeettomasti jyrkänteen: A-finaalipaikka jäi puolesta minuutista kiinni.  Livelox Finaalin lähdössä törmäsin Nico Kerkolaan, jonka kanavajäsen olen. Pohdin, että hänellä ei ilmeisesti mennyt karsinta hyvin kun olemme kerran samassa lähdöss...

 Olin valmistautunut kilpailuun tekemällä kotiläksyt: näyttäytyi että pari joukkuetta oli jo lähdössä asteen ylivoimaisempia, mutta toisaalta ero Espoon Akillekseen olisi Finnish Springissä kurottu paremmalla virhehallinnalla. Myös pari muuta osallistujaa olivat rökittäneet minut henkilökohtaisissa kisoissa, mutta arvelin että viestissä olemme tasavahvoja. Lopulta viestin avausosuudesta tuli harvinaisen tiukka.  Livelox Otin alussa heti hyvän kirin, mikä teki kartanluvusta hieman suurpiirteisen: tähtäsin rastiympyrän suohon, vaikka itse rastipiste oli notko: onneksi kuitenkin se näkyi hyvin ylätasolle.  Viidennelle rastille edetessä huomasin olevani oletetussa kärkiletkassa: Hiidenkiertäjä löysi heti oman rastiinsa ja me muut jouduttiin korjaamaan suuntaa: onneksi tuon hajontakiven pystyi helposti paikantamaan kartalta.  1:n ja 5:n ohella 7-8 sijaitsi seuraava hajontahimmeli. Löysin omani ja olin otettu, että pääsin näyttämään Espoon Akilleksen suunnistajalle ( jolla...

Pitkän tauon jälkeen taas osallistuin tossurogainingiin: viimeisin kunnollinen kerta oli loppiaisrogaining. Muun päivän ohjelman takia tällä kertaa vain 2h sarja.  En lähtenyt mittailemaan eri reittejä: lähtökohtaisesti näytti järkevältä kerätä kartan pohjoisosasta tiheämmin sijaitsevia rasteja ja etelämpää mitä ehtii. Mitä katselin joukkueita, jotka olivat 2-3 sijaa ylä- tai alapuolellani, näyttäytyi kuitenkin että alussa etelään reittiä 121-107-117 oli suositumpi aloitus.  Itse lähdin 105-102-115 ajatuksella, että haen 151-123-122 lopussa jos ehdin. Toinen "samaa reittiä" edennyt haki nuo jo alkuvaiheessa. Itsenkin olisi lopulta kannattanut edetä tuolla suunnitelmalla, sillä tein ison polkupummin laskeuduttuani etelään 115:n mäeltä: tavoitin polun risteyksessä, mistä minun olisi pitänyt jatkaa etelään, mutta jatkoin itään. Nykyään yleensä tarkistan lähes aina polkujen suunnan kompassilla, mutta nyt hain suuntaa vasta siinä vaiheessa kun polku oli jälleen kääntynyt etelään. ...

Sprinttikauteni jatkoi edelleen loivaa alamäkeä Järvenpäässä. Tällä suorituksella ei olisi irronnut am-kultaa omassa sarjassa eikä kyse ollut D21-radan vaikeudesta tai pituudesta.  Livelox Rata ei ollut sisäsuunnistus-tyyppinen labyrintti, mutta totesin että yllättävän pienillä elementeillä sprinttiin saadaan lisähaastetta: useampi rastipukki oli paikassa, jota ei havainnut heti juoksemalla esim rakennuksen kulmaan, mikä teki useammasta rastille hyökkäyksestäni epädynaamisen. Jo ensimmäiselle rastille meno tuntui todella kömpelöltä, mutta yllättäen siinä oli toiseksi paras väliaika ( 4. mutta sanoisin että suurempi saavutus kuin 2. väliaika lyhyellä välillä 9-10 ).  Kokonaisuudessaan kartalla oli hieman enemmän kohteita kuin edellisenä viikonloppuna ja muutamassa kohdassa oli myös rako, mitä oli haastavaa havaita juoksuvauhdissa. Itse en henkilökohtaisesti tykkää tällaisesta radasta, joka on näkökilpailu ja vaikka olin toisaalta innoissani että minua haastettiin, myös innostus...

Keski-Uusimaa-rastit järjesti Taiteiden yön hengessä suunnistuksen 1949 Jukola-kartalla.  Haastoin 79-vuotiaan seurakaverin leikkimieliseen kilpailuun: hän on aloittanut suunnistuksen 60-luvulla ja oletettavasti hänellä on enemmän kokemusta tällaisista hieman pelkistetyimmistä kartoista, itsellä taas etuna iän puolesta fysiikka.  Ennen tapahtumaa minulla oli huoli ehtivätkö kaikki painetut 50 karttaa loppua. Pohdittiin, että paikalle olisi hyvä saapua ainakin puoli tuntia ennen tapahtuman alkua ( ainakin Itärastit epävirallisesti alkavat 10:30 eikä 11:00 kuten netissä sanotaan ). Huoli oli aiheeton: sade piti osallistujamäärän maltillisena ja lopulta tuloslistalla oli vain 3 nimeä. Toki tuossa oli vain virallisen ajan ottaneet ja ne jotka ainakin väittivät löytäneensä kaikki rastit.  Jo K-pisteen ja ykkösen välille oli asetettu haaste: kuvassa näkyvä mäki oli kaivettu pois hiekkakuopaksi. Maastossa oli kuitenkin joku mäki mitä väistin ja tätä seurasi selkeä poikittainen t...