Ilta-Rastila

 Alan olla jo siinä kohtaa suunnistusuraani, että huomio kiinnittyy yhä enemmän ratamestarityöskentelyyn. Karjaa-rasteilla maasto sai monelta kiitoksia ja ainakin itselle suunnistus meni nautiskelun puolelle huolimatta helteestä ja flunssan hännän heikentämästä suorituskyvystä.  Koko ikänsä lajia harrastanut voinee tykätä astetta kovemmassa haastetasosta, jota nähtiin samana päivänä Esi-Jukolassa. Itse taas nautin, että sään ohella ei tarvinnut liikaa hikoilla mihin kohtaan rinnettä joku yksittäinen kivi on piilotettu.  Livelox Useimmille rasteista oli selkeät ohjaavat kohteet ja lähinnä ykkösrastin paikkaa joutui hakemaan enemmän kompassilla. Vaikka suoritus tuntui mukavan hallitulta, jälkikäteen katsoen ensimmäinen pitkä rastiväli 2-3 oli tarpeettoman mutkainen: alussa olin lähdössä suorempaan, mutta päädyinkin tielle ja sen jälkeen vähän liikaakin pyrin välttämään turhaa nousua mikä teki kulmista rastiviivan suuntaan liian teräviksi.  Oli suorastaan yllätys, ...

Nyt on sitten tapahtuma lusittu ja seuraa jatko-osa ennakkospekukaatioiden jälkeen. Voittiko Outi vai algoritmi?  Tein hotellivarauksen perjantaille Jokipuiston hotelliin, joka oli täynnä huippusuunnistajia: parkkipaikalle ajaessa bongasin Tuomas Heikkilän ja väkeä oli mm Paimion rastista ja Järla Orienteeringista. Hiljaa vakoilin miten tosiurheilijat valmistautuvat yhteen vuoden päätapahtumista. Yksi käytävä oli täynnä kuivuvia suunnistuskenkiä ja saimme pojan kanssa olla rauhassa naisten saunavuorolla. Mietin, että ulkoporeamme voi tosiaan olla riski hygienian puolesta, sillä taso tuskin vastaa uimahallia. Itselle toki olisi kelvannut kylpeä siellä Helsingin suunnistajien ykkösjoukkueen jäljiltä: ehkä altaasta voisi saada mikrobeja, jotka boostaisivat kestävyyskunnon uusiin lukemiin. Ikävä kyllä naistenvuoro oli ensin ja vasta lopussa vuorolle uskaltautui muutama naissuunnistaja. Kiinnitin huomiota, että useampi nainen kävi lyhyellä noin 10-15min lenkillä. Pohdin, että tähän...

Jälleen usean suunnistajan vuoden kohokohta on edessä. Itse en aikaisemmin ole ollut erityisen innokas osallistumaan Jukolan tai Venlojen Viestiin ( jotkut suunnistavat lähinnä päästäkseen osallistumaan, itse taas olen aina nauttinut tavallisista kuntorasteista ). Mutta jos mainostaa harrastustaan somessa, väistämättä joku maanittelee sinut joukkueeseensa. Nyt aktivoiduttuani suunnistusseurassa tapahtuma kuuluu jotenkin vahvemmin asiaan.  Käytyäni aktiivisemmin kisoissa on kertynyt  paremmin näkemystä mikä olisi itselle hyvä vauhti ja sijoitus Venlojen Viestissä. Samoin on hauskaa katsoa millaisia valintoja muut seurat ovat tehneet joukkueisiinsa. Penkkiurheiltavaa siis riittää myös kärkikamppailun ulkopuolella. Itse ihmettelen mm miksi Venlojen Viestissä Espoon Akilleksen pari kovinta ikäsarjojen suunnistajaa on laitettu seuran kakkosjoukkueeseen: ei ykkönen ainakaan mikään nuorisojoukkue ole. Toisaalta  vaihtoaikaennusteen mukaan ykkösjoukkueen pitäisi tulla aikaisemmi...

Luin Laura Pörstin Antiliikkujan, joka avasi sosiologista näkökulmaa liikkumiseen liikuntaa harrastamattoman ihmisen näkökulmasta. Olen pitkään miettinyt, miksi juuri kuntosali on ottanut "oikean liikunnan" aseman. Kirja valistaa meitä, että 90-luvulla terveyden näkökulma on yleistynyt mm talouspoliittisista syistä, joka lienee muuttanut liikunnan painopistettä hauskanpidosta ja urheilusta kuntoilun suuntaan. Samalla hän pohtii minkälaisia näkymättömiä esteitä voi olla, että ihmiset eivät hakeudu liikunnan pariin. Näkisin, että tätä voisi tehokkaammin käsitellä enemmän tutkimustiedon kuin henkilökohtaisen kokemuksen kautta: kirjailijan kokemus alkaa varsinkin kirjan loppupuolella tuntumaan yhä enemmän uhriutumiselta kun hän kertoo kävelleensä tuntien lenkkejä puolison kanssa ennen lasten saamista ja pyöräilleensä 60km päähän kesämökille. Ei kukaan ainakaan psykiatrin vastaanotolla vähättele lyhyenkään kävelylenkin merkitystä. Ymmärrän toki, että kirjan narratiivin kannalta on...