Karjaa-rastit
Alan olla jo siinä kohtaa suunnistusuraani, että huomio kiinnittyy yhä enemmän ratamestarityöskentelyyn. Karjaa-rasteilla maasto sai monelta kiitoksia ja ainakin itselle suunnistus meni nautiskelun puolelle huolimatta helteestä ja flunssan hännän heikentämästä suorituskyvystä.
Koko ikänsä lajia harrastanut voinee tykätä astetta kovemmassa haastetasosta, jota nähtiin samana päivänä Esi-Jukolassa. Itse taas nautin, että sään ohella ei tarvinnut liikaa hikoilla mihin kohtaan rinnettä joku yksittäinen kivi on piilotettu.
Useimmille rasteista oli selkeät ohjaavat kohteet ja lähinnä ykkösrastin paikkaa joutui hakemaan enemmän kompassilla. Vaikka suoritus tuntui mukavan hallitulta, jälkikäteen katsoen ensimmäinen pitkä rastiväli 2-3 oli tarpeettoman mutkainen: alussa olin lähdössä suorempaan, mutta päädyinkin tielle ja sen jälkeen vähän liikaakin pyrin välttämään turhaa nousua mikä teki kulmista rastiviivan suuntaan liian teräviksi.
Oli suorastaan yllätys, että ylsin toiseksi päivän fysiikalla. Ainakin yksi asteen kovempi menijä onnistui tekemään ison virheen 9-10 välillä, jonka lukeminen tuotti itsellenikin harmaita hiuksia. Rastia edeltävä suonotko oli kuitenkin selkeä ja suunta pysyi riittävän hyvänä. Ero kärkeen oli myös yllättävän pieni. Kuntoilijan vaimo ohitti minut kolmannella rastilla, mutta jostakin syystä pyöri seitsemännen rastin ympyrässä eksyneen näköisenä. Usein näyttäytyy, että hyvät suoritukseni perustuvat osittain muiden mokailuun: seuraava hyvä tavoite olisi alle 2min/km ero kärkeen ilman että kärki pummaa merkittävästi.
Koska rastille hyökkäys tuntui sujuvan niin hyvin, piti palata vielä Juhannusrasteille Varvolla:
Nyt kun palasin uudelleen suorituksen äärelle, tein selkeän koukun ainoastaan 5/16 rastille enkä 8/16 miltä se tuntui jälkikäteen, mutta pari rastinottoa ei kyllä ollut mitenkään varmoja, koska 5. rasti sijaitsi väärässä paikassa ja 9. osalta lähestyminen tuntui mutkaisemmalta kuin miltä näyttää Liveloxissa. Verrattuna Karjaa-rasteihin rata vaati hallitumpaa suunnanottoa, mikä ei ollut onnistunutta kolmella välillä (toisaalta 6-7 olisi kannattanut seurata alussa ojaa eikä tukeutua kumpareisiin rastiväliviivasta pohjoiseen). Tätä suoritusta leimasi tarpeeton suon välttely siinä missä Karjaa-rasteilla korkeuskäyrien välttely.
Varvolle lähtisin mielelläni uudelleenkin: oli kiva että suunnistuksen ohella oli tarjolla mahdollisuus uintiin ja saunaan. Olen myös pitkään seurannut Perttelin Peikkojen toimintaa X:n kautta. 1-2 vuotta sitten joku käytti uimista reitinvalintana: tähän valitettavasti ei tarjoutunut mahdollisuutta tänä vuonna.
Karjaa-rastien oheistapahtuma oli vieläkin kovempi: Fiskarsin biennaali. En tajunnut etukäteen, että kilpailukeskus sijaitsi vain 5min ajomatkan päässä. Yksi suunnistusteemainen teos löytyi Anna Ulffilta: hän oli teetättänyt Fiskarsin alueesta samanlaisen huivin kuten hänen isoäitinsä oli saanut toisen maailmansodan laskuvarjosotilaalta. Huiviin oli painettu Euroopan kartta.
Samanlainen huivi olisi melkein tullut tarpeen itselläkin Karjaa-rastien radan 10-11 välillä, jolloin toinen jalka upposi puolireiteen. Joku oli kuulemma vajonnut vyötäröä myöten samassa kohtaa, jossa sijaitsi kasvien peittämä oja. Vasta nyt katsoin, että pikkulammen toisella puolella olisi ollut pari siltaa.
Ehkä Oulurasteilla voitaisiin ottaa tästä innovaatiosta mallia? Kuulin, että seuran käyttämästä tulostimesta loppuu aina ensimmäisenä sininen väri, koska useassa maastossa on runsaasti suota.
Kommentit
Lähetä kommentti