Lapin lumirastit, Ranua

Tuli lähdettyä vähän etäämmälle kisoihin kun reissu oli yhdistettävissä vierailuun lapsuudenkodissa. 

Alunperin mietin, mennäkö D21-sarjaan pidempien matkojen takia, mutta koska siellä oli lähinnä ranki top10-tyyppejä, ajattelin että ehkä pitää lähteä matkaan enemmän kisa- kuin kuntorastimeiningillä. Lauantaille toi lisää jännitystä, että SM keskimatka siirtyi Lehtimäeltä Ranualle huonon lumitilanteen takia. 

Marko Vapa pohti vlogissaan kaluston optimointia. Minun puolestani olisi ollut fiksuinta osallistua myös perjantain sprinttiin eikä vain lauantaille ja sunnuntaille, sillä sujuva kartanluku on keltanokalle eniten kohennusta vaativa osa-alue. 

Ja niinhän siinä kävi, että K-pisteellä oli vielä enemmän pää pyörällä kuin Hakunilassa. Kartalla väli toki näyttää yksinkertaiselta, mutta taisin jännityksissäni lukea jossain vaiheessa rastin 12 K-pisteeksi ja ihmettelin miksi ladut eivät kulje tien suuntaisesti. En toki ehtinyt pitkälle eksyä, mutta sain kulumaan ihmettelyyn 2-2,5min. 

Suunnistuksen osalta mitään suurempia mokia ei tullut loppuradan osalta, mutta tein henkilökohtaisen ennätyksen kaatumisten suhteen: suksi tökkäsi toistuvasti pehmeään hankeen tai oksaan. Vaikka hieman jännitti mikä on plussakelin luisto, tässä ei ollut valitettavaa vaikka en laittanut lisävoiteita. 

Vaikka aika (36min) tuntui maalissa hyvältä, sijoitus oli 7/8. Kilpailun taso oli selkeästi asteen kovempi kuin SM-pitkässä: jokaisella virheellä ja kaatumisella oli väliä. 

Sunnuntaina oli luvassa pidennetty keskimatka ja jäisempi keli. Tämä näkyi itsellä astetta rohkeampana oikomisena, mutta ihan H21-sarjan voittajan Niklas Ekströmin tasolla en niitä tehnyt. Rohkeammalla oikomisella olisi ollut riski, että minulle olisi käynyt kuten Nina Kärnälle, joka pummasi yhtä rastia 2,5min oiottuaan (suoritukset löytyvät Liveloxista). Mutta tässä minun kartta ja reitti:

Tämä oli ensimmäinen kerta kun en tehnyt ilmeistä virhettä, mutta ykkösrastin toteutus ei ollut parhain ja nelosen reitinvalinta oli huono. Myöskin pitkän välin (8) osalta suorempi toteutus olisi todennäköisesti ollut parempi: 3-4 välin osalta minulla olisi ollut tieto, että raidallinen latu on alusta huonossa kunnossa. 

Tässä kilpailussa tuli otettua kontaktia kanssakisailijoihin enemmän. 10-11 tuli vapaamatkustettua täysin kahden kisailijan perässä ja paluussa ladulle rastilta 13 sai myös hieman lepuuttaa aivoja kartanluvulta. Mutta toki tekemiseni oli itsenäisempää kuin tällä parivaljakolla, jotka rastiväliaikojen perusteella menivät rastilta 10 maaliin kuin majakka ja perävaunu. Possujuna jäi muodostumatta, sillä itsellä olisi varmaan jossain vaiheessa tullut kaatuminen jos olisin yrittänyt pysyä pidempään heidän hännillään metsäpoluilla. Meinasi tasapaino olla koetuksella jo epätasaisella ja jäisellä maalisuorallakin: olisipa ollut näky kaatua siellä. 

Maalissa lopulta odotti se, mitä ollaan pelätty koko vuosi: hylsy. Menin vähän liian vauhdikkaasti rastin 14 läpi: välähdyksen tarkistus jäi suurpiirteiseksi. Sijoitus olisi joka tapauksessa ollut viimeinen. Nyt ei siis  tarvitse lunastaa uuden vuoden lupaustani (osallistun SM yöhön, jos en ole viimeinen missään kilpailussa). Oli myös hyvä oppia olemaan tarkempi täällä eikä 25Mannassa. 

Vapaa-aika Ranualla meni kisojen ohella eläinpuistossa, Honkivaaran pulkkamäessä ja hiihtäessä: Ranua resortin läheltä löytyi ympyräladun ohella talvipatikkapolku, joka kävi eräänlaisesta hisu-treenistä, sekä moottorikelkkalatu Kangaslammen ympäri, minkä löysin täysin sattumalla. Viikonloppuna Ranualla järjestettiin myös porocup, mikä oli itselle täysin uusi urheilulaji.  

Nyt kun on opittu kuinka kova taso on hiihtosuunnistuksessa, seuraavalla kaudella on satsattava viestiin jos haluaa SM-mitalille (esim D130-sarjassa tänä vuonna oli 2 joukkuetta).