Hiihtosuunnistus SM pitkä

Seuraava hiihtosuunnistus tapahtui SM-kisoissa. Meidän D40-sarja vaikutti olevan täynnä kaltaisiani keltanokkia: esim 4/9 ei ollut lainkaan rankipisteitä. Yllättäen osallistujia oli enemmän kuin H40-sarjassa, mitä harvemmin tapahtuu missään kisassa.

Tuloksia katsellessa pärjättiin yllättävän huonosti suhteessa H60-sarjaan ja katselin, että itse olisin päässyt mitaleille vasta D75-sarjassa. 

Pikkulinnut lauloivat, että yksi H50-sarjalainen osallistui H35-sarjaan, jossa oli yhteensä 4 osallistujaa, ja hän tosiaan yli pronssille. Joku voisi ajatella, että olipa hänellä kova mitalinnälkä, mutta toisaalta mielestäni on hyvä jos H35/D35-sarjojen profiilia kohotetaan hyväkuntoisilla iäkkäämmillä kilpailijoilla (nykyään ylioppilaskirjoituksissa on hankalampi saada hyviä arvosanoja korottajien takia, käykö jossain kohtaa myös D40-sarjalle samoin?). 

Tällä kertaa onnistuin ainakin laittamaan kartan paremmin, tekemään lennokkaamman lähdön ja sanoisin, että kartanluku oli astetta sujuvampaa. Toisaalta lisääntyneen rentouden myötä onnistuin kolmesti ajautumaan tilanteeseen, jossa koin epävarmuutta sijainnista: esim pitkällä välillä 3-4 reitin varrella tuli vastaan taloja, joita en ollut huomannut kartalla. Tuli myös tehtyä 3,5min pummi kun käännyin väärälle leveämmälle väylälle ja samalla myös ulos kartalta. Olen miettinyt pummibingoa tälle kaudelle ja siihen oli mietitty valmiiksi myös nämä kaksi kohtaa: ulos kartalta juokseminen ja yllättävän talon näkeminen maastossa. Sain siis kaksi ruksia yhdellä virheellä. 

Yllättävän paljon tuli kohtaamisia samaan sarjaan kuuluvien kanssa: mm pronssimitalisti tuli vastaan pitkällä välillä. Hiihtotyylistä heti näki, että hän liikkuu itseä urheilullisemmin. Astetta nopeampi kilpailija taas ajoi epäoptimaaliselle mikroreitinvalinnalle: hyvä etten seurannut pidemmälle kun rastiväliaikojen perusteella hän pummasi kyseisen välin. 

Kaatuminen oli monta kertaa lähellä (jo nimismiehen kiharat tiellä aiheuttivat ongelmia tasapainon kanssa), mutta realisoitui vasta 11-12 välin mutkaisella väylällä sauvan juuttuessa oksaan. Sain melkein kumoon kanssakisailijan, jonka sauva osui otsaani ja toinen takaatulija melkein kompastui sauvaani. Katselin, että kisakeskuksessa yksi nuorempi osallistuja oli varautunut tällaiseen kypärällä. 

Ylipäänsä voisi olla fiksua päästää heti perässähönkijä ohi, sillä tulosten perusteella olin kuitenkin hitainta osastoa tässä kisassa. 

Sain myös tiukkaa palautetta yhdeltä kilpailijalta väärälle puolelle väistämisestä: olisi toki myös pelisääntöjen ohella tärkeää olla ystävällinen että saadaan lisää harrastajia lajin pariin. 

Jos viimeksi kartanluku tuntui vievän eniten kaistaa, tällä kertaa näyttäytyi että täytyisi miettiä uusiksi millä varusteilla lähden matkaan. Varsinkin nousut kapeilla metsäväylillä olivat aika kömpelöitä. Olen aikaisemmin suhtautunut lyhyisiin luistelusuksiin ylimielisesti, mutta niiden pituus olisi kyllä tässä lajissa parempi. Samoin varmaankin pärjäisin omalla hydridityylillä (olen ollut laiska voitelemaan ja nyt karvasuksien karvat ovat kuluneet, joten pito perinteisellä tyylillä on ollut ison osan ajasta välttävä, joka on ajanut nousut luistelutyyliseksi) paremmin: olisiko optimi lyhyemmän ja painavamman tyypin voideltavat pertsasukset, joilla pystyisi myös luistelemaan? 

Majapaikan vierestä Kouvolan komea Pohjola-rakennus talviväreissä, samoin keskinkertainen suunnistaja ja hiihtäjä voi ahkeralla osallistumisella niittää parempia sijoituksia kuin koskaan metsäsuunnistuksessa

Olen viime vuodesta jo katsellut millaiseen laturetkeen tai massahiihtoon voisi osallistua. Nyt kuitenkin Lapin lumirastit tuntuisi erityisen houkuttelevalta tapahtumalta.