Sekoilua Suomi 108 Rogassa

2018 käynnistyi itsenäisyyspäivän perinne makuuni: rogaining, missä tavoitteena on kerätä niin paljon pisteitä kuin Suomi täyttää vuosia kyseisenä vuotena (lisäksi kevennettynä sarjana puolikas tästä) mahdollisimman nopeasti. Järjestävinä seuroina ovat toimineet Pihkaniskat ja SK Uusi. Osallistuin viime vuonna ensimmäisen kerran lumisissa olosuhteissa ja tuloksena oli hylsy: otin mukaan kaverin, joka hyytyi kuntoilun puutteen vuoksi parin tunnin jälkeen. 107 pisteen saaminen kasaan ei toki olisi ollut itsestäänselvyys myöskään omilla äärirajoilla huomioiden virheet. 

Tänä vuonna tavoite oli lähteä pojan kanssa siten että hänellä olisi pyörä allaan: aamulla odotettua sateisemman sään takia päätin kuitenkin lähteä yksin matkaan puolustamaan kunniaani. 

Ensimmäinen periaate reittisuunnittelussa oli, että välttelen suota parhaani mukaan. Tämän suhteen paikallistuntemuksesta olisi ollut etua: useassa kohtaa soiden ulkopuolella polku oli järkyttävä mutavelli, mutta mm pohjoisessa väli 87-102 oli kohtalaisen kuiva polku. Hyväksi havaittua taktiikkaa eli kerätä rasteja tasaisesti isompia pisteitä painottaen oli myös haastavaa toteuttaa kun rastin 95 ja pohjoisen välissä oli vain 31 ja 32. Joku kilpailija jakoi ne meno- ja paluumatkalle, mutta itse hain ne menomatkalla, minkä johdosta 76-95 väli oli aika pitkä: 20min. 

Etelän osalta menin 35-52-105-51-84-62-43-85-92-46. Rasti 71 ei sopinut laskutoimituksen ja 103 vaikutti hankalalta aidan takia, minkä takia myös 104 ja 42 jäivät hakematta. Ensimmäisen kartan osalta 92, 82 ja 41 olivat vaihtoehtoisia rasteja, joista valinta osui lopulta 92:een (82 olisi ollut yhtä hyvä valinta). 

Noin kahden tunnin kohdalla alkoi sitten tapahtumaan: alkuperäinen suunnitelma 54-72-153-37-39-87-102-45-76 oli hyvä, mutta onnistuin sekoilemaan polkujen ja suunnan osalta välillä 153-37 ja päädyin väärälle mäelle eli sinne missä on rasti 45. Alunperin etsin pohjoiseen menevää polkua, mutta nähtyäni mäen kompassin käyttö jäi vajaaksi. Halusin alunperin 153:lta lähtiessä välttää mutavellipolkua menemällä metsän läpi ja oletin että olin tullut enemmän itään päin ennen tavoiteltua risteystä. Jossain vaiheessa mielessä kävi epäily, että olenko päätynyt väärälle mäelle, mutta siinä kohtaa joustava toiminnanohjaus ei toiminut. 

Kun olin päätynyt rastille 102 aloin pohtimaan pitääkö suunnitelma pistää uusiksi. Jos jättäisin ainakin rastit 39 ja 37 välistä olisiko jostain muualta saatavissa 16 pistettä? Esim 63+53 pohjoisesta, vaihtoehtoiset rastit 82 ja 41 keskeltä sekä 33+34 kisakeskuksen läntiseltä puolelta? Suunnitelman vaihto ei tuntunut riittävän optimaaliselta (esim 76-63 näytti työläältä väliltä). Siispä jatkoin matkaa 87-39-37-45-76. 

Paluumatka sujui kohtalaisesti: mm rastin 44 löysin ensimmäisenä paikalla olevista joukkueista ja suunta 36:lta tiheikön läpi alikulkuun sujui täydellisesti. Rasti 95 oli aika haastavaa huomata, vaikka muuten usea rasti näkyi jo 100m päästä. 

Kilometrejä kertyi lopulta 21,7km ja missään vaiheessa ei onneksi tullut kylmä. Matkaa tuli aika paljon nähden siihen, että järjestäjä arveli reilun 15km riittävän 108 pisteeseen. 

Yllättäen tällä kertaa pärjääminen suhteessa toisiin naisiin ei ollut ihan mitalisijoilla: rogaining on joukkuelaji ja kaveri olisi voinut suojata megapummilta. Samoin muiden osallistujien taso tietenkin vaikuttaa omaan sijoitukseen. Ottaen huomioon suoriutuminen suhteessa itseäni kovempiin D45-sarjan suunnistajiin tähän tulokseen saa kuitenkin olla erittäin tyytyväinen.