Ilta-Rastila

Ystävä kertoi vuosia sitten voimistelua harrastavasta tuttavastaan, jolla oli haasteita mielenterveytensä kanssa. Hän pohti, että jalkapallo on psyykeelle paljon terveellisempi laji: joukkueen tulos ei ole koskaan täysin sinun omasta suorituksestasi kiinni, jolloin epäonnistumista ei ota yhtä henkilökohtaisesti kuin yksilölajeissa.  Suunnistuksen parissa etenkin Halikkoviesti mahdollistaa huomion siirtämisen omasta suorituksesta joukkueen tasolle. Toisaalta on tyypillistä, että etenkin avausosuus tuottaa paineita monelle ja joillakin päinvastoin pummit tuntuvat henkisesti suuremmilta ja mielessä on vaihtopuomilla odottava kaveri. Viime vuonna reissuvastaavamme onnistui rekrytoimaan väkeä sen verran, että saimme 2 joukkuetta Rastihaukoille kasaan ja ykkösjoukkue sai ainakin lähivuosien kovimman tuloksen: 8/59 kuntosarjassa huomioiden kaikki lähteneet joukkueet, mikä olisi ollut 33/41 kilpasarjassa ( ei toki voi täysin verrata, koska kuntosarjassa löyhemmät vaatimukset ). V...

Osallistuin toista kertaa pyörärogainingiin: tähän vaikuttivat ennen kaikkea tiimikaverin toive ja toisaalta näkisin, että pyörä on myös turvallisempi valinta jos ei ole tarkempaa tietoa kuinka juoksukunto osuu yhteen.  Tapahtumaa varjosti sikaruton laajentunut kieltoalue, mutta onneksi tämä lopulta ei peruuttanut tapahtumaa. Pohdin vaikuttiko tämä osaltaan runsaaseen pyöräjoukkueiden määrään (38kpl + 2 sähköpyöräsarjassa). Lopulta rastipisteitä oli yllättävän paljon maastossa ainakin verrattuna Porvoon joulurogainingiin: Tuloksista klikkaamalla joukkueita saa myös kuvan rastipisteistä ja reiteistä   Me olemme "Pörinää" Huomasin jo suunnitteluvaiheessa, että olen nyt eri ihmisen kanssa liikenteessä kuin normaalisti: reitti piti käydä todella tarkasti numero numerolta läpi enkä saanut heittää sivukommentteja, jotta huomio olisi 100% itse asiassa.  Reitin alusta oli eri näkemykset: itse mietin ainakin aluksi 93-rastille lähtöä, josta eteenpäin voisi lähteä hakemaan rasteja ...

Toteutin viikonloppuna tehokkaasti metsässä viihtymistä eli otin ilon irti koko rahan edestä kuten pari kanssasuunnistajaa ilmaisi asian metsässä.  SM-keskimatkan karsinnan jälkeen sain kehuja, että olen saavuttanut tason jossa pohditaan reitinvalintoja, mikroreitinvalintoja ja rastille hyökkäämisen varmuutta virheiden minimoimisen sijaan. Tätä "saavutettua tasoa" oli liian aikaista ilota. Sanoisin, että itsellä tuo taso etenee pörssikurssimaisesti: pitkän ajan trendi on ylöspäin, mutta siinä voi tapahtua myös heilahduksia alaspäin.  Karsinta oli kuin sprinttikilpailu: yksi merkittävämpi virhe olisi tiputtanut ainakin itseni B-finaaliin. Nyt lähinnä toteutin pari selkeästi epäoptimaalista reittiä ja tarkistin yhden rastin puolivälissä tarpeettomasti jyrkänteen: A-finaalipaikka jäi puolesta minuutista kiinni.  Livelox Finaalin lähdössä törmäsin Nico Kerkolaan, jonka kanavajäsen olen. Pohdin, että hänellä ei ilmeisesti mennyt karsinta hyvin kun olemme kerran samassa lähdöss...

 Olin valmistautunut kilpailuun tekemällä kotiläksyt: näyttäytyi että pari joukkuetta oli jo lähdössä asteen ylivoimaisempia, mutta toisaalta ero Espoon Akillekseen olisi Finnish Springissä kurottu paremmalla virhehallinnalla. Myös pari muuta osallistujaa olivat rökittäneet minut henkilökohtaisissa kisoissa, mutta arvelin että viestissä olemme tasavahvoja. Lopulta viestin avausosuudesta tuli harvinaisen tiukka.  Livelox Otin alussa heti hyvän kirin, mikä teki kartanluvusta hieman suurpiirteisen: tähtäsin rastiympyrän suohon, vaikka itse rastipiste oli notko: onneksi kuitenkin se näkyi hyvin ylätasolle.  Viidennelle rastille edetessä huomasin olevani oletetussa kärkiletkassa: Hiidenkiertäjä löysi heti oman rastiinsa ja me muut jouduttiin korjaamaan suuntaa: onneksi tuon hajontakiven pystyi helposti paikantamaan kartalta.  1:n ja 5:n ohella 7-8 sijaitsi seuraava hajontahimmeli. Löysin omani ja olin otettu, että pääsin näyttämään Espoon Akilleksen suunnistajalle ( jolla...