Ilta-Rastila

Nyt on sitten tapahtuma lusittu ja seuraa jatko-osa ennakkospekukaatioiden jälkeen. Voittiko Outi vai algoritmi?  Tein hotellivarauksen perjantaille Jokipuiston hotelliin, joka oli täynnä huippusuunnistajia: parkkipaikalle ajaessa bongasin Tuomas Heikkilän ja väkeä oli mm Paimion rastista ja Järla Orienteeringista. Hiljaa vakoilin miten tosiurheilijat valmistautuvat yhteen vuoden päätapahtumista. Yksi käytävä oli täynnä kuivuvia suunnistuskenkiä ja saimme pojan kanssa olla rauhassa naisten saunavuorolla. Mietin, että ulkoporeamme voi tosiaan olla riski hygienian puolesta, sillä taso tuskin vastaa uimahallia. Itselle toki olisi kelvannut kylpeä siellä Helsingin suunnistajien ykkösjoukkueen jäljiltä: ehkä altaasta voisi saada mikrobeja, jotka boostaisivat kestävyyskunnon uusiin lukemiin. Ikävä kyllä naistenvuoro oli ensin ja vasta lopussa vuorolle uskaltautui muutama naissuunnistaja. Kiinnitin huomiota, että useampi nainen kävi lyhyellä noin 10-15min lenkillä. Pohdin, että tähän...

Jälleen usean suunnistajan vuoden kohokohta on edessä. Itse en aikaisemmin ole ollut erityisen innokas osallistumaan Jukolan tai Venlojen Viestiin ( jotkut suunnistavat lähinnä päästäkseen osallistumaan, itse taas olen aina nauttinut tavallisista kuntorasteista ). Mutta jos mainostaa harrastustaan somessa, väistämättä joku maanittelee sinut joukkueeseensa. Nyt aktivoiduttuani suunnistusseurassa tapahtuma kuuluu jotenkin vahvemmin asiaan.  Käytyäni aktiivisemmin kisoissa on kertynyt  paremmin näkemystä mikä olisi itselle hyvä vauhti ja sijoitus Venlojen Viestissä. Samoin on hauskaa katsoa millaisia valintoja muut seurat ovat tehneet joukkueisiinsa. Penkkiurheiltavaa siis riittää myös kärkikamppailun ulkopuolella. Itse ihmettelen mm miksi Venlojen Viestissä Espoon Akilleksen pari kovinta ikäsarjojen suunnistajaa on laitettu seuran kakkosjoukkueeseen: ei ykkönen ainakaan mikään nuorisojoukkue ole. Toisaalta  vaihtoaikaennusteen mukaan ykkösjoukkueen pitäisi tulla aikaisemmi...

Luin Laura Pörstin Antiliikkujan, joka avasi sosiologista näkökulmaa liikkumiseen liikuntaa harrastamattoman ihmisen näkökulmasta. Olen pitkään miettinyt, miksi juuri kuntosali on ottanut "oikean liikunnan" aseman. Kirja valistaa meitä, että 90-luvulla terveyden näkökulma on yleistynyt mm talouspoliittisista syistä, joka lienee muuttanut liikunnan painopistettä hauskanpidosta ja urheilusta kuntoilun suuntaan. Samalla hän pohtii minkälaisia näkymättömiä esteitä voi olla, että ihmiset eivät hakeudu liikunnan pariin. Näkisin, että tätä voisi tehokkaammin käsitellä enemmän tutkimustiedon kuin henkilökohtaisen kokemuksen kautta: kirjailijan kokemus alkaa varsinkin kirjan loppupuolella tuntumaan yhä enemmän uhriutumiselta kun hän kertoo kävelleensä tuntien lenkkejä puolison kanssa ennen lasten saamista ja pyöräilleensä 60km päähän kesämökille. Ei kukaan ainakaan psykiatrin vastaanotolla vähättele lyhyenkään kävelylenkin merkitystä. Ymmärrän toki, että kirjan narratiivin kannalta on...

Olen ollut pitkään tietoinen ravinnon vaikutuksesta urheilusuoritukseen: sopiva määrä pullaa edellisenä iltana ja aamupalalla ei pihistellä. Kunnolliset kisan aikaiset eväät tulivat kuvioihin vasta viime vuoden Raatojuoksussa. Toisaalta olen syömistä taktikoinut lähinnä 2-4h suorituksissa. Kovin systemaattisesti en ole miettinyt ravitsemusta kokonaisuutena: olen syönyt nälän mukaisesti ja lepopäivinä ollut varovainen että en söisi yli tarpeen ( ensimmäinen kisavuosi suunnistuksessa jännitti sen verran, että sain laihdutettua 5kg ). Toki vegaanina saa olla hieman tarkempi proteiinin määrän ja laadun suhteen jos ruokailee kodin ulkopuolella.  Jos puhutaan energiavajeesta, pidän tervetulleena muutoksena, että "naisurheilijan oireyhtymä" on päivitetty nykyään sukupuolineutraalimmaksi termiksi:  Suhteellinen energiavaje urheilussa . Aikaisempi termi jättää liikaa pimentoon miesten haasteet pysyä kultaisella keskitiellä. Oma isäni eli pitkään rytmiä, jossa puolet vuodesta eletään k...

Koitti jälleen yksi Rastihaukkojen seuranmestaruuskisan osakilpailu: am keskimatka. Vanhempi seurakaveri valisti minua, että aikaisemmin seuranmestaruus ratkottiin kuntosuunnistuksessa, mutta jossakin kohtaa siirryttiin am-kisoihin, joihin ei vaadita lisenssiä. Tämä oli myös hänen oma tiensä suunnistuskilpailuihin. Tällä kertaa paikalle oli myös tullut pari ensikertalaista. Oman sarjan listalla oli sen verran uusia nimiä, että arvelen että moni muukin piti tätä sopivan matalan kynnyksen tapahtumana. Itseä jo etukäteen mietitytti, että mitenhän Euroviisujen finaali tulee vaikuttamaan omaan suoritukseen. Olen siis ihan kovan tason fani, mutta ajattelin että kisojen takia jätän pisteidenlaskun katsomatta, sillä on suuri riski että tulokset ärsyttävät niin paljon, että univaje jää vieläkin isommaksi. Onnistuin lopulta nukkumaan noin 6h. Olen seurannut etenemistahtiani eri kilpailuissa ja paljoltihan maasto määrää vauhdin. Toisaalta minulla olisi vielä tekemistä, että eteneminen olisi henki...

Stadisprintin jälkeen panokset SM-sprintin suhteen kohosivat. Ajattelin että minulla olisi hyvällä suorituksella mahdollisuus top10 sijaan ( mm sen perusteella mitä nimiä näkyi lähivuosien top10:ssä ). Rankipisteet toki olivat ehkä ylioptimistiset ottaen huomioon kauden alku: karsinnassa lähtö oli 8. viimeisenä.  Päivän haastavin suunnistustehtävä tapahtui heti aamulla matkalla pysäköintiin: ajoin liittymän ohi ja pääsin kääntymään vanhalle lahdentielle vasta Järvenpäässä. Aika moni muukin oli tehnyt saman katsottuaan huolimattomasti opastuksen karttaa.  Karsinnan osalta spekuloitiin, että luvassa on juoksukilpailu ja lupaukset pitivät paikkansa. Alun lyhyet välit tosin jonkin verran hidastivat oman suorituksen alkua, koska muutenkin saisin kehittyä ottamaan alun nopeammin. Vaikea kuitenkin sanoa mikä olisi ollut ajallisesti optimisuoritukseni, sillä löysää aikaa oli siellä täällä muutama sekunti.  Sijoitus oli 17. Nähden tavoitteisiin tämä osoitti kuinka kova kilpai...