Ilta-Rastila

Koitti jälleen yksi Rastihaukkojen seuranmestaruuskisan osakilpailu: am keskimatka. Vanhempi seurakaveri valisti minua, että aikaisemmin seuranmestaruus ratkottiin kuntosuunnistuksessa, mutta jossakin kohtaa siirryttiin am-kisoihin, joihin ei vaadita lisenssiä. Tämä oli myös hänen oma tiensä suunnistuskilpailuihin. Tällä kertaa paikalle oli myös tullut pari ensikertalaista. Oman sarjan listalla oli sen verran uusia nimiä, että arvelen että moni muukin piti tätä sopivan matalan kynnyksen tapahtumana. Itseä jo etukäteen mietitytti, että mitenhän Euroviisujen finaali tulee vaikuttamaan omaan suoritukseen. Olen siis ihan kovan tason fani, mutta ajattelin että kisojen takia jätän pisteidenlaskun katsomatta, sillä on suuri riski että tulokset ärsyttävät niin paljon, että univaje jää vieläkin isommaksi. Onnistuin lopulta nukkumaan noin 6h. Olen seurannut etenemistahtiani eri kilpailuissa ja paljoltihan maasto määrää vauhdin. Toisaalta minulla olisi vielä tekemistä, että eteneminen olisi henki...

Stadisprintin jälkeen panokset SM-sprintin suhteen kohosivat. Ajattelin että minulla olisi hyvällä suorituksella mahdollisuus top10 sijaan ( mm sen perusteella mitä nimiä näkyi lähivuosien top10:ssä ). Rankipisteet toki olivat ehkä ylioptimistiset ottaen huomioon kauden alku: karsinnassa lähtö oli 8. viimeisenä.  Päivän haastavin suunnistustehtävä tapahtui heti aamulla matkalla pysäköintiin: ajoin liittymän ohi ja pääsin kääntymään vanhalle lahdentielle vasta Järvenpäässä. Aika moni muukin oli tehnyt saman katsottuaan huolimattomasti opastuksen karttaa.  Karsinnan osalta spekuloitiin, että luvassa on juoksukilpailu ja lupaukset pitivät paikkansa. Alun lyhyet välit tosin jonkin verran hidastivat oman suorituksen alkua, koska muutenkin saisin kehittyä ottamaan alun nopeammin. Vaikea kuitenkin sanoa mikä olisi ollut ajallisesti optimisuoritukseni, sillä löysää aikaa oli siellä täällä muutama sekunti.  Sijoitus oli 17. Nähden tavoitteisiin tämä osoitti kuinka kova kilpai...

Nyt keväällä olen järjestänyt sekä Itärastit Laajasaloon että seuran sprinttitreenin Latokartanoon.  Kuvittelin, että sprinttirata olisi nopeasti mietitty tunnin sisään jonain arki-iltana, mutta päinvastoin: metsäisellä alueella mahdollisia rasteja voi räiskiä pitkin karttaa kun taas sprinttiradan suunnittelussa voi mennä tunti sen päättämiseen missä on lähtö ja missä ykkösrasti.  Laajasalo/Tullisaari on alueena jotain tuosta välistä. Koska metsäalueet sekoittuvat tontteihin ja suojelualueisiin, vaihtoehtoja mistä radat kulkevat on niukemmin. Kun tein yhteistyötä seurakaverin kanssa, hän piti erityisen tärkeänä, että samat rastivälit eivät ainakaan paljoa toistuisi eri radoilla. Tullisaaressa tuon osalta ei pysty olemaan kovin kunnianhimoinen: useampikin väli sai kritiikkiä senioreilta. Varsinkin Henrik Borgströmin tien eteläpuoleisen metsän rajaavat taloyhtiöt ovat ratamestarin murheenkryyni. Aikaisempina vuosina suunnistajia on ajautunut tonteille, minkä takia rastiväliviiva...