Pyöräsuunnistus Am+SM

Päädyin tänä kesänä antaa erityisen panokseni lajille, jossa selvästikin kaivattaisiin uusia tekijöitä: pyöräsuunnistukselle. Arvelin, että eroni kärkeen on varmaankin luokkaa puolisen tuntia: ainakin Rajamäen Rykmentin Solttilannummen rasteilla ero oli lähes 45min, toki vertailukohtana oli sittemmin SM-keskimatkalla melkein plakettisijalle yltänyt H21-sarjalainen. Ajattelin, että minä ainakin osaltani voin madaltaa muiden kynnystä osallistua. 

Uudenmaan aluemestaruuskisat järjestettiin tänä vuonna Nummelassa, jossa tuli kerran viime vuonna käytyä kuntorasteilla. Aamulla sprintti ja iltapäivällä keskimatka. Tulin kisapaikalle hyvissä ajoin, mutta hieman jännitystä toi, että jouduin suunnistamaan itse paikalle (tie lähtöön on merkitty jalkasuunnistuksessa). Seurakaveri oli kuulemma onnistunut pummaamaan jo tässä kohtaa seuratessaan toista kilpailijaa. Lähtöpaikalla oli Pihkaniska, joka oli kokeilemassa lajia ihan ensimmäistä kertaa sekä hallitseva Suomen mestari omassa ikäsarjassani (harkitsin myös D21-sarjaa jos D40:ssä olisi ollut 0 osallistujaa). 

Livelox

Kuten kartasta näkyy, polkuverkosto oli varsin tiheä ja lisähaastetta toi, että polkukuvaus ei kovin täydellisesti vastannut kuljettavuutta. Onnistuin tekemään kuitenkin virheiden kannalta toistaiseksi parhaan suorituksen: lähinnä kertaalleen ajoin 5-10m risteyksen ohi. Kartanluvun ohella tekniset ajotaidot joutuivat lähes jatkuvasti koetukselle. Ensikertalaisella meni 20min enemmän kuin seurakaverilla, joka harrastaa lajia kerran kesässä. Itsellä ero kärkeen oli noin 12min, mihin sai olla tyytyväinen. 

Iltapäivällä maasto oli huomattavasti vauhdikkaampi ja vaikka oma tekeminen ei ollut yhtä puhdasta, onnistuin pitämään eron kärkeen samana (mikä on siis parannus kun matkakin pidempi). Juttelin iltapäivän kisaa edeltävästi mieskilpailijan kanssa, jolla oli kamera kypärässä. Oletin, että hän on 40v lajia harrastanut, mutta hänkin oli ensikertalainen ja pärjäsi ihan hyvin iltapäivän kisassa. Myöhemmin stalkkasin, että hän on voittanut MM-hopeaa sprintissä omassa ikäsarjassaan. Jäimme vielä spekuloimaan, oliko kaverilla kokemusta hiihtosuunnistuksessa vai riittikö hyvä fysiikka. 

Livelox

Iltapäivällä D40 ja D45-sarjalla oli sama rata. Yksi kilpailija uhkasi seurakaverin toista kultamitalia, mutta kävi väärällä rastilla sekä ylitti Hiidenvedentien väärästä kohtaa (vain hiihtosilta sallittu). Täten loppu oli onnellinen ja molemmat pääsi kultamitalit kourassa kotiin, koska minun sarjan ykkösen seura ei kuulu Suunnistavaan Uusimaahan. 

Pääsin heti seuraavana viikonloppuna kokeilemaan miten pärjään SM-kisoissa. D40-sarjaan oli ilmoittautunut yhteensä 3 kilpailijaa. 

Normaalisti kisoja edeltävästi on hyvä huomioida miten pitää itsensä hyvässä suorituskunnossa fyysisesti ja henkisesti. Nyt taas erityinen huomio oli, että pysyn ylipäänsä terveenä ja ehjänä sekä pyörä ajokunnossa. Kävimme edeltävänä päivänä Tampereella ja harkitsin pyörän viemistä majoitukseen, mutta luovuin tästä suunnitelmasta nähtyäni kuinka rauhallisella alueella majoitus sijaitsi. Mietin myös kannattaisiko varautua rengasrikkoon suorituksen aikana, mutta en tiedä olisiko se ollut urheiluhengen mukaista. Tärkeintä tietenkin olisi, että kävisin oikeilla rasteilla oikeassa järjestyksessä enkä ohittaisi rasteja liian vauhdikkaasti, kuten kävin yhdellä rastilla Lapin lumirasteilla hiihtosuunnistuksessa. Päätavoite siis oli hyväksytty suoritus, mutta hyvä bonus olisi jos ero kärkeen olisi alle 12min. 

Karttaa en saanut mukaan (en löytänyt paria viestiin tai toimittanut kirjekuorta paikalle), mutta tässä Livelox

Rata oli varsin monipuolinen: alku helpompi ja vauhdikkaampi ja toinen puolisko kinkkisempi. Reitinvalinnoissa ei lopulta ollut suurta eroa kärjen kanssa, lähinnä 6-7 välillä polkuvalintani ei tainnut olla optimi. Lopussa myöskin 12-13 olisi nousussa harjulle ei ollut järkeä, mutta toisaalta oli hankalaa tietää millainen on hiekka-alueiden kulkukelpoisuus ja lukea frisbeegolf-alueen korkeuskäyriä. Kokonaisuudessaan aikaa olisi voinut nipistää pitämällä enemmän vauhtia, lukien karttaa sujuvammin sekä erityisesti laskostamalla A3:n kokoista karttaa nopeammin ja tehokkaammin. Esim taitoin 9-rastin piiloon niin, että sen koodia ei näkynyt eikä myöskään siitä pohjoiseen meneviä polkuja, joita voisi olla järkevää käyttää. Kiellettyjen teiden luennassa sai myös hikoilla: jouduin kahdesti pysähtymään ollakseni varma, että näkemäni ylityskohta on todellinen.

Myös pieniä onnistumisia tuli: alussa pysyin vielä kohtalaisesti muiden tahdissa ja rastivälillä 2-3 en ollut edes viimeinen (toinen sija rasteilla 3-4 kokonaisajassa). Rastivälillä 10-11 olisin jopa kyennyt kärkiaikaan jos en olisi tehnyt mielessäni lähtöä rastilta 11, mikä johti minuutin tarpeettomaan minilenkkiin rastin 10 läheisyydessä. Stravassa myös olin yhdellä segmentillä vain 13s hitaampi kuin Ruska Saarela vuonna -22 (jostain syystä segmentti ei enää näy, ilmeisesti kisan tulokset ovat hitaasti päivittyneet sille?). 

Kokonaisuudessaan ero kärkeen oli 19min, mutta hyväksytty suoritus kuitenkin. Täten sain kunnian astua palkintopallille: 

En yleensä ole tyytyväinen minusta otettuihin valokuviin, mutta tämä suorastaan hiveli itsetuntoa: katsokaa mikä ryhti ja lihaksikkuus!

Lapset olivat pettyneitä siihen, että olin vasta kolmas ja sitä myötä viimeinen, mutta kisoissa kävijät ymmärtävät että SM-mitali on SM-mitali! Enkä ollut hitain jos huomioidaan myös muut sarjat (H15, H50, H55, D35, D45). 

Vaikka ei olisi mitaleja tiedossa, suosittelen kuitenkin kokeilemaan lajeja ja vaikka heti lähtemään kisoihin. Onhan tämä hauskempaa kuin tavanomainen maastopyöräily ja tämän jälkeen sprinttisuunnistus tuntuu helpolta.