Kesän harjoituksia

Tänä kesänä rastiviikot jäivät välistä kaukaisen sijaintinsa takia, mutta mieltä virkistävät myös kotiseudun ulkopuoliset kuntorastit. 

Olen yli 10v käynyt Mäntän kuvataideviikoilla, josta on tullut lapsen saamisen jälkeen monipäiväinen reissu. Optimiaikataulu olisi ma-ke, jolloin maanantaina voisi mennä savusaunaan Purnussa, tiistaina Mäntän Seudun Eräpirkkojen kuntorasteille ja keskiviikkona Keuruun Kisailijoiden rasteille. Myöskin Serlachiuksen taidesauna on tiistaista torstaihin heinäkuussa. Tänä vuonna kuitenkin ystäväperheen aikataulu ajoitti vierailun viikonlopulle. 

Onnekseni Keuruulla on nykyään ke-la omatoimirastit. Kotisivuilta oli kuitenkin haastavaa saada tietoa mistä kartat saa, mutta lopulta selvisi että lähdössä on puihin solmitut postilaatikot (nyt kotisivuilla onkin selkeämpi maininta postilaatikoista, itse jouduin laittamaan tekstiviestin asiasta ja sain lisäksi sähköpostiini seudulta toisen yleiskartan kun ehdin tiedustelemaan pdf-karttaa palautelomakkeen kautta).

Pohdin olisiko tuo mielekäs käytäntö myös Itärasteilla syrjäisimmissä kohteissa ottaen huomioon karttojen parempi laatu verrattuna kirjaston tulostimeen, mutta meidän vastaava ei nähnyt tätä mielekkäänä verkkokaupan rinnalla. Käytännössähän nuo on ainoa ratkaisu jos kävijämäärien pienuuden takia verkkokauppaa ei kannata perustaa. 

Itse radat olivat yllättävän lyhyitä (A-rata 4,3km), mutta toisaalta maasto hieman raskas varsinkin sateella. Kivien lähellä oli myös yllättäviä reikiä, joista muistelisin olleen varoitus myös SM pitkällä Ponsassa.  Täten ensisijainen tavoite oli välttyä suuremmilta loukkaantumisilta. 

Itse kartta näytti siltä kuin se pohjautuisi lähinnä laserkeilausaineistoon. Esimerkiksi K-pisteeltä ensimmäiselle rastille mäen päällä oli runsaasti kivikkoa, mutta itse kartasta rastiväliviivan alta löytyi 2 kiveä. Toki suorituksen edetessä tuli ilmeiseksi, että alueen kivikuvauksen on pakko olla hieman pelkistetty, mutta olisihan tuohon voinut kuitenkin merkitä kivikon. Arvelen, että jotain työtä on kuitenkin tehty kun kartassa oli pistekumpareita ja kasvuston kuvausta. Oli kuitenkin selvää, että korkeuskäyrät on tärkein havannoitava kohde. Rasti 2 oli joka tapauksessa haastava piste kun koko takarinne oli kivikkoinen eikä läheinen notko mitenkään ilmeinen. 

Itse tapahtumassa oli kokonaiset 3 osallistujaa, mutta onnekseni toinen ja kolmas olivat riittävän lähellä omaa tasoani, että pystyin arvioimaan omaa suoriutumistani. Esimerkiksi ensimmäinen rasti meni selkeästi nopeiten ja 7. pummi ei ollut niin iso ajallisesti kuin tuntui (lähdin hakemaan kuviorajalta mäen laskiessa suppaa, vaikka olisi pitänyt hakea kumparetta). Kokonaisuudessaan miellyttävää käyräsuunnistusta. 

Seuraavana päivänä lähdin Mäntän Seudun Eräpirkkojen tosiharrastajille suunnattuun treeniin Virpimäelle, jonka maasto oli yksityiskohtaisemmin kartoitettu. 

Qq

Tässäkin maastossa tahti oli hidas kivien, kasvuston ja sateen takia. Yleensä on hyvä periaate välttää suota, mutta tuli pohdittua välillä että näissä olosuhteissa ei ollut kovin selvää optimireittiä. Itse suunnistus oli sopivan monipuolista huomioiden pienipiirteiset suoalueet. Tätä harjoitusta etenkin suosittelen jos satut liikkumaan alueella. 

Kokonaisuutta täydensi Tampereen iltarastit maanantaina Soppeenharjulla, joka oli eräänlainen pirkanmaalainen versio Helsingin Pirkkolassa: pystyi paljolti liikkumaan polkuja pitkin ja niitä väistäessäkin tuli polkuja vastaan. Suppamaasto kuitenkin toi hieman lisähaastetta, mutta toisaalta rastivälit olivat sellaisia, että yleensä ei ollut tarpeen tietää etukäteen mihin suuntaan käyrät menevät. 

Vaikka vauhti ei ollut maksimissaan, sitä oli riittävästi että mm 17-18 välillä aloin hermoilemaan turhaan, että olenko missannut haarautuvan risteyksen ja jostain syystä ajautunut etelään. Toki täysin kiitettävä suoritus ei ollut muutenkaan: helpossa suunnistuksessa keskittyminen on harvoin terävintä. 

Olin yllättynyt siitä, että näinkin urbaania tapahtumaa ei pystynyt maksamaan Rastilipussa ja samoin siitä, että auton avaimet laitettiin valvomattomiin laatikoihin. 

Kesänäyttelyistä löytyi myös yksi suunnistusaiheinen teos: Purnusta Timo Partasen maalaus, mikä oli muiden luontokuvien rinnalla missä useassa ns idyllisen maiseman rikkoi mm Rustan keltainen nauha. Missä vaiheessa rastilipusta on tullut maiseman pilaaja? 

Kesäloma on edennyt kohta puoliväliin. Toiveissa olisi päästä vielä toista kertaa Porvoon kuntorasteille ja erityisesti kiinnostaisi pyöräsuunnistuskisat Vihdissä (am) ja Heinolassa (sm). Rajamäen rykmentti tarjoaa myös pari koko kesän harjoitusta Solttilannummella ja Partionummella.