Ilta-Rastila

Vuosi on tullut täyteen suunnistuskisojen osalta (ellei Venlojen viestiä tai Halikkoviestiä lasketa). Viime vuoden Finnish Spring oli eräänlainen "Tatu ja Patu suunnistuskisoissa"-elämys: tulin lähtökarsinan lähistölle ihan viime minuuteilla, ihmettelin "kiellettyä aluetta", jolla tien ylitys oli merkitty ja säädin rastimääritekotelon kanssa kokonaiset 3 minuuttia. Itse suoritus kuitenkin meni kohtalaisen hyvin jos yhtä 13 minuutin pummia ei lasketa. Nyt tämän kauden alussa koen, että kykyni hahmottaa ohjaavia kohteita ja maaston muotoja on kehittynyt, mutta toisaalta kisavauhti on ollut vielä hakusessa. Mitä vaikeakulkeisempi maasto, sitä vaikeampi on saavuttaa flow-tila, jossa liikutaan selkeästi vauhtikestävyysalueella.  Mutta tässä siis D40-sarjan kartta: Paremman kuvan radasta saa  Liveloxista Tänä vuonna maasto ainakin tuntui astetta vaikeakulkuisemmalta. Korkeuseroja oli hieman enemmän ja samoin pienipiirteisiä alueita. Viime vuonna kilometrejä tuli 10,11km j...

Jälleen onnistuin hankkimaan loivan laskun vo2max-käyrään kisaviikonlopuksi: yksi huonosti nukuttu yö ja perhepiirissä pientä flunssaa. Aamulla riittävän normaali olo, mutta edeltävänä päivänä ratamestarihommissa pieni hölkkä tuntui väsyttävän. Rogakamu myös kertoi olevansa epävarma fyysisestä voinnistaan, mutta molemmat pohdittiin että tämä voi olla myös etu kartanluvun kannalta.  Aamupäivän rata oli todella juoksullinen ottaen jo huomioon ruhtinaallisen pitkä matka (200m) K-pisteelle. Hieman harmitti, että en ollut ihan terävimmässä iskussa. Kartanluvussa olisi kuitenkin voinut olla parantamista mm ykkösrastille, joka oli yksinkertaisessa paikassa, mutta oma huomio oli liikaa keskittynyt jo seuraaviin väleihin. Rastilla 10 perästä tullut kilpailija saavutti minut ja sain sopivasti painetta pitää yllä hyvää vauhtia loppuun asti. Olin yllättynyt hyvästä sijoituksesta (4/20) kun parannettavaa olisi ollut ainakin 40s edestä  nykyvauhdilla. Sarjan nopein sai hylsyn ja lopun knock...

Olen aina pitänyt hieman tylsänä, että syntymäpäiväni on Ahvenanmaan delimitarisoinnin päivä. Aktivoiduttuani kisasuunnistuksessa on taas huikea kunnia, että maastokisakausi Uudellamaalla avataan joko syntymäpäivänäni tai lähellä sitä.  Kisa alkoi juhlavasti palkinnonjaolla, sillä voitin viime vuonna naisten seuranmestaruuden.  Itse kisan ajattelin ottaa keskittyen ennen kaikkea itse suunnistamiseen tarvittaessa vaikka kävellen jos kartanluku sitä vaatii.  Menomatkalla oli puhetta ykkösrastin kirouksesta: seurakaveri kuulemma antaa liikaa muiden selkien vetää peräänsä, vaikka olisi kyseessä henkilökohtainen matka. Nyt pohdin, että itselle tuo kirous saattaa iskeä jos on pitkä matka ykkösrastille, joka vaatii tarkkuutta lopussa. Läheisen rastin pystyn ottamaan hiipien, mutta pitkällä välillä ehtii saamaan sykkeet koholle ja kärsivällisyys rastivälin lopussa saattaa rakoilla.  Nyt ykkösrastin osalta ei ollut valittamista, mutta arviolta ajallisesti suurin virhe tapahtu...

Tuli lähdettyä vähän etäämmälle kisoihin kun reissu oli yhdistettävissä vierailuun lapsuudenkodissa.  Alunperin mietin, mennäkö D21-sarjaan pidempien matkojen takia, mutta koska siellä oli lähinnä ranki top10-tyyppejä, ajattelin että ehkä pitää lähteä matkaan enemmän kisa- kuin kuntorastimeiningillä. Lauantaille toi lisää jännitystä, että SM keskimatka siirtyi Lehtimäeltä Ranualle huonon lumitilanteen takia.  Marko Vapa pohti  vlogissaan  kaluston optimointia. Minun puolestani olisi ollut fiksuinta osallistua myös perjantain sprinttiin eikä vain lauantaille ja sunnuntaille, sillä sujuva kartanluku on keltanokalle eniten kohennusta vaativa osa-alue.  Ja niinhän siinä kävi, että K-pisteellä oli vielä enemmän pää pyörällä kuin Hakunilassa. Kartalla väli toki näyttää yksinkertaiselta, mutta taisin jännityksissäni lukea jossain vaiheessa rastin 12 K-pisteeksi ja ihmettelin miksi ladut eivät kulje tien suuntaisesti. En toki ehtinyt pitkälle eksyä, mutta sain kulumaan ...

Tällä kertaa rogailemaan kutsui Duckventures , joka on nettisivujen mukaan uusi toimija, joka järjestää myös seikkailukilpailun elokuussa. Tässä tapahtumassa erityisesti kiehtoi periaate, että parhaille pisteille yltää käyttämällä monenlaisia välineitä: etenkin mahdollisuus käyttää suksia. Koska joukkuekaverilla ei ollut maastopyörässä talvirenkaita, meidän välineemme rajoittuivat jalkoihin ja suksiin. Valitsimme 3h sarjan. Maaliin päästiin ilman taksia tai sairaskuljetusta. Heti suunnitteluvaiheessa näyttäytyi, että suksilla on haastavaa noudattaa periaatetta, että rasteja tulisi kerättyä tasaisesti tai ainakin paluuseen kartan itäistä laitaa liittyisi suuria kysymysmerkkejä, millaiset ovat lumiolosuhteet niillä suunnilla. Toisaalta samasta epätietoisuudesta kärsi varmasti myös pyörällä taajaman ulkopuolella. Koska harvoin tarjotaan mahdollisuutta rogailla suksilla, päätettiin ottaa ilo irti sattumasta ja käytiin hakemassa myös rasteja, jotka eivät sijainneet ihan ladun vieressä. ...

Seuraava hiihtosuunnistus tapahtui SM-kisoissa. Meidän D40-sarja vaikutti olevan täynnä kaltaisiani keltanokkia: esim 4/9 ei ollut lainkaan rankipisteitä. Yllättäen osallistujia oli enemmän kuin H40-sarjassa, mitä harvemmin tapahtuu missään kisassa. Tuloksia katsellessa pärjättiin yllättävän huonosti suhteessa H60-sarjaan ja katselin, että itse olisin päässyt mitaleille vasta D75-sarjassa.  Pikkulinnut lauloivat, että yksi H50-sarjalainen osallistui H35-sarjaan, jossa oli yhteensä 4 osallistujaa, ja hän tosiaan yli pronssille. Joku voisi ajatella, että olipa hänellä kova mitalinnälkä, mutta toisaalta mielestäni on hyvä jos H35/D35-sarjojen profiilia kohotetaan hyväkuntoisilla iäkkäämmillä kilpailijoilla ( nykyään ylioppilaskirjoituksissa on hankalampi saada hyviä arvosanoja korottajien takia, käykö jossain kohtaa myös D40-sarjalle samoin? ).  Tällä kertaa onnistuin ainakin laittamaan kartan paremmin, tekemään lennokkaamman lähdön ja sanoisin, että kartanluku oli astetta sujuva...

Koska hiihtosuunnistusta on harvemmin tarjolla kuin muita tapahtumia, on luontevaa kokeilla lajia suoraan kisoissa. Harkitsin myös SM-kisoja, mutta jotenkin tuntui luontevammalta aloittaa AM-tasolta ja päätöksen sinetöi lapsen sairastuminen, joka kohotti riskiä sairastua itse.  Hiihtosuunnistuksen ABC  löytyy tarkempaa tietoa lajista. Kun X:ssä tuli puhe lajin hitaasta kuolemasta vähälumisten talvien takia, yritin jäljittää osallistujamäärää.  2006 pikamatka  mukaan H21 sarjassa oli 94 osallistujaa ja D21 puolestaan 50. Viikonloppuna vastaavat luvut olivat H21/30 ja D21/24. Käsittääkseni 80-luvulla osallistujamäärät olivat selvästi isommat: eräs iäkkäämpi osallistuja muisteli olleen omassa sarjassaan vuonna -84 sijalla 109.  Sain suosituksen kokeilla karttatelinettä edeltävästi, joten kävin pyörimässä Paloheinän laduilla edeltävänä perjantaina, mikä oli sekin kiinnostavaa, sillä hiihtäessä ei aktiivisesti ajattele, mikä suunnistusmäki on mikäkin hiihtomäki. Pohd...