Billnäsin keskimatka

Olen aina pitänyt hieman tylsänä, että syntymäpäiväni on Ahvenanmaan delimitarisoinnin päivä. Aktivoiduttuani kisasuunnistuksessa on taas huikea kunnia, että maastokisakausi Uudellamaalla avataan joko syntymäpäivänäni tai lähellä sitä. 

Kisa alkoi juhlavasti palkinnonjaolla, sillä voitin viime vuonna naisten seuranmestaruuden. 

Itse kisan ajattelin ottaa keskittyen ennen kaikkea itse suunnistamiseen tarvittaessa vaikka kävellen jos kartanluku sitä vaatii. 

Menomatkalla oli puhetta ykkösrastin kirouksesta: seurakaveri kuulemma antaa liikaa muiden selkien vetää peräänsä, vaikka olisi kyseessä henkilökohtainen matka. Nyt pohdin, että itselle tuo kirous saattaa iskeä jos on pitkä matka ykkösrastille, joka vaatii tarkkuutta lopussa. Läheisen rastin pystyn ottamaan hiipien, mutta pitkällä välillä ehtii saamaan sykkeet koholle ja kärsivällisyys rastivälin lopussa saattaa rakoilla. 

Nyt ykkösrastin osalta ei ollut valittamista, mutta arviolta ajallisesti suurin virhe tapahtui pidemmällä 1-2 rastivälillä kun tein samaistumisvirheen (ympyröity violetilla kohteet jotka sekoitin keskenään). Selvästi matkamittarin kalibraatio oli kärsinyt suunnistustauosta, minkä takia luulin jo rastin puolivälissä päätyneeni rastimäelle. Hyvä puoli kuitenkin oli, että huomasin virheen nopeasti enkä jäänyt etsimään omaa rastia sen pidempään.

Suunnistuksen kannalta itselle haastavin väli oli 2-3: välillä on niukasti luettavaa, joten kompassikontrollin pitäisi olla hyvä, mutta toisaalta vihreää ja soistuvaa aluetta kannattaisi väistää. Edessä oli vielä houkutteleva selkä, joka meni riittävän oikeaan suuntaan, mutta lopulta liian vasemmalle. Onneksi rastin pohjoispuolella oleva mäki selkeytti sijainnin. 

Myöskin 9-10 oma toteutus ei ollut paras omaan taitotasoon nähden: olisi kannattanut seurata pidemmälle ojaa eikä antaa suunnan kääntyä laakeassa rinteessä oikealle. Maastossa muodot olivat niin mitättömiä, että tuossa olisi voinut tehdä isommankin pummin kuin pelkän korjauksen etelään. 

Vaikka virheet saivat näinkin paljon palstatilaa, juuri niiden nopea korjaus antoi suurimman onnistumisen tunteen koko suorituksen osalta. 

Rastilla 8 minut ohitti oman sarjan voittaja. Vauhti oli selvästi reippaampi, mutta ei mahdoton. Pysyttelin hännillä rastille 9 asti ja annoin suosiolla hänen kadota metsään päivän agendan (oma tekeminen) kunniaksi. 

Palataan vielä saamaani palkintoon. Jos seuranmestaruuden osakilpailu tapahtuu varsinaisissa suunnistuskisoissa, voittaja päätetään kilometrivauhdin mukaan. Vanhemmat saavat hieman tasoitusta lyhyemmällä matkalla. Tämä kisa ei kuulunut sarjaan, mutta oli osoitus kuinka tiukka se parhaimmillaan voi olla.