Ilta-Rastila

Tällä kertaa rogailemaan kutsui Duckventures , joka on nettisivujen mukaan uusi toimija, joka järjestää myös seikkailukilpailun elokuussa. Tässä tapahtumassa erityisesti kiehtoi periaate, että parhaille pisteille yltää käyttämällä monenlaisia välineitä: etenkin mahdollisuus käyttää suksia. Koska joukkuekaverilla ei ollut maastopyörässä talvirenkaita, meidän välineemme rajoittuivat jalkoihin ja suksiin. Valitsimme 3h sarjan. Maaliin päästiin ilman taksia tai sairaskuljetusta. Heti suunnitteluvaiheessa näyttäytyi, että suksilla on haastavaa noudattaa periaatetta, että rasteja tulisi kerättyä tasaisesti tai ainakin paluuseen kartan itäistä laitaa liittyisi suuria kysymysmerkkejä, millaiset ovat lumiolosuhteet niillä suunnilla. Toisaalta samasta epätietoisuudesta kärsi varmasti myös pyörällä taajaman ulkopuolella. Koska harvoin tarjotaan mahdollisuutta rogailla suksilla, päätettiin ottaa ilo irti sattumasta ja käytiin hakemassa myös rasteja, jotka eivät sijainneet ihan ladun vieressä. ...

Seuraava hiihtosuunnistus tapahtui SM-kisoissa. Meidän D40-sarja vaikutti olevan täynnä kaltaisiani keltanokkia: esim 4/9 ei ollut lainkaan rankipisteitä. Yllättäen osallistujia oli enemmän kuin H40-sarjassa, mitä harvemmin tapahtuu missään kisassa. Tuloksia katsellessa pärjättiin yllättävän huonosti suhteessa H60-sarjaan ja katselin, että itse olisin päässyt mitaleille vasta D75-sarjassa.  Pikkulinnut lauloivat, että yksi H50-sarjalainen osallistui H35-sarjaan, jossa oli yhteensä 4 osallistujaa, ja hän tosiaan yli pronssille. Joku voisi ajatella, että olipa hänellä kova mitalinnälkä, mutta toisaalta mielestäni on hyvä jos H35/D35-sarjojen profiilia kohotetaan hyväkuntoisilla iäkkäämmillä kilpailijoilla ( nykyään ylioppilaskirjoituksissa on hankalampi saada hyviä arvosanoja korottajien takia, käykö jossain kohtaa myös D40-sarjalle samoin? ).  Tällä kertaa onnistuin ainakin laittamaan kartan paremmin, tekemään lennokkaamman lähdön ja sanoisin, että kartanluku oli astetta sujuva...

Koska hiihtosuunnistusta on harvemmin tarjolla kuin muita tapahtumia, on luontevaa kokeilla lajia suoraan kisoissa. Harkitsin myös SM-kisoja, mutta jotenkin tuntui luontevammalta aloittaa AM-tasolta ja päätöksen sinetöi lapsen sairastuminen, joka kohotti riskiä sairastua itse.  Hiihtosuunnistuksen ABC  löytyy tarkempaa tietoa lajista. Kun X:ssä tuli puhe lajin hitaasta kuolemasta vähälumisten talvien takia, yritin jäljittää osallistujamäärää.  2006 pikamatka  mukaan H21 sarjassa oli 94 osallistujaa ja D21 puolestaan 50. Viikonloppuna vastaavat luvut olivat H21/30 ja D21/24. Käsittääkseni 80-luvulla osallistujamäärät olivat selvästi isommat: eräs iäkkäämpi osallistuja muisteli olleen omassa sarjassaan vuonna -84 sijalla 109.  Sain suosituksen kokeilla karttatelinettä edeltävästi, joten kävin pyörimässä Paloheinän laduilla edeltävänä perjantaina, mikä oli sekin kiinnostavaa, sillä hiihtäessä ei aktiivisesti ajattele, mikä suunnistusmäki on mikäkin hiihtomäki. Pohd...

Kilpailukausi 2026 korkattu sisäsuunnistuksen merkeissä! Vaikka kyse oli epävirallisesta SM-sarjasta, tämä taisi olla helpoin sisäsuunnistus mihin olen osallistunut. Kokemusta on Fin5:n Tahkon Superpark-suunnistuksesta, Ikea-suunnistuksesta (hylsy tuli kun en huomannut lattialle asetettuja teippejä) ja Sotungin lukion 10.1.26 tapahtumasta. Katsoessa ensimmäisen osakilpailun aikoja näyttäytyi, että sinne oli laadittu tiukemmat radat: mm D40-sarjan paras suoriut ui noin puolessa tunnissa ja viimeinen oli häntä tunnin hitaampi.  Tällä radalla toki joutui myös hahmottamaan missä hissit sijaitsevat, mutta melkeinpä enemmän itselle hämmennystä aiheuttivat ovet kun tilat eivät automaattisesti avautuneet silmien eteen kuten kartasta vaan esim ykkösrastilla piti tajuta mennä oven toiselle puolelle. Sotungin lukion vaikealla radalla joutui puikkelehtimaan esteiden lomassa löytääkseen sen ainoan monimutkaisen reitin, mutta tässä kisassa oli useampiakin reittivaihtoehtoja, joista joutui tekemä...

Paras tapa päästä eroon kaappiin kertyneistä joulumakeisista on osallistua Loppiaisrogainingiin. Joulun päättymisen tunnelmissa oltiin tänä vuonna myös 40-rastin läheisyydessä, jossa joku totesi "havuja, perkele!". Viime vuonna kisakeskus oli myös hotelli Siuntiossa, mutta itse kisamaasto pohjoisempana. Tänä vuonna kartta ainakin näytti pullautuskartalta 1:15000 mittasuhteella. Tapahtumaan oli kirjoitettu myös, että kartassa ei ole erantokorjausta. Pohdittiin, että on kerta jos toinenkin suunta kääntynyt enemmän kuin 12 astetta oikealle, joten ehkä kannattaisi ottaa suunta kuten normaalisti? No lopulta maastossa oli sekä selkeitä kohteita, että uria, joten tarkkaa kompassityöskentelyä ei tarvittu.  Viime vuonna juoksentelin yksin lännessä massojen liikkuessa pienipiirteisellä kartoitetulla alueella. Tänä vuonna puolestaan kartan oikea yläneljännes vaikutti olevan suosittu alue. Osallistuimme 4h sarjaan ja kuljimme 29-30-57-58-20-60-56-28-29-59-63-54-36-24-64-40-26-46. Aika mo...

2018 käynnistyi itsenäisyyspäivän perinne makuuni: rogaining, missä tavoitteena on kerätä niin paljon pisteitä kuin Suomi täyttää vuosia kyseisenä vuotena (lisäksi kevennettynä sarjana puolikas tästä) mahdollisimman nopeasti. Järjestävinä seuroina ovat toimineet Pihkaniskat ja SK Uusi. Osallistuin viime vuonna ensimmäisen kerran lumisissa olosuhteissa ja tuloksena oli hylsy: otin mukaan kaverin, joka hyytyi kuntoilun puutteen vuoksi parin tunnin jälkeen. 107 pisteen saaminen kasaan ei toki olisi ollut itsestäänselvyys myöskään omilla äärirajoilla huomioiden virheet.  Tänä vuonna tavoite oli lähteä pojan kanssa siten että hänellä olisi pyörä allaan: aamulla odotettua sateisemman sään takia päätin kuitenkin lähteä yksin matkaan puolustamaan kunniaani.  Ensimmäinen periaate reittisuunnittelussa oli, että välttelen suota parhaani mukaan. Tämän suhteen paikallistuntemuksesta olisi ollut etua: useassa kohtaa soiden ulkopuolella polku oli järkyttävä mutavelli, mutta mm pohjoisessa vä...

Koska minua ei ole vieläkään pyydetty pitämään puhetta miehelle Pohjois-Pohjalaisen osakunnan vuosijuhlaan ( "puhe miehelle" ja "puhe naiselle" ovat vakiintunut akateemisen pöytäjuhlan perinne ), korjataan nyt tämä kunniaani loukkaava tilanne tässä blogissa. Puhe miehelle on aika laaja aihepiiri, joten rajaan sen D40-sarjalaisen fyysiseen vastineeseen: H55-sarjalaiseen.   Toksinen maskuliinisuus on toistuvasti esiintynyt julkisessa keskustelussa viime vuosina. Liian vähän huomiota on saanut mies, joka on vanhentunut arvokkaasti: H55-sarjalainen. D40-sarjalainen elää usein ruuhkavuosia ja on sen vuoksi jatkuvassa riskissä eksyä metsään. Jos D40-sarjalainen ei ehdi loittonemaan liian kauaksi rastiympyrästä, hänen paras pelastuksensa on H55-sarjalainen, joka tulee varmalla askeleella suoraan rastille. H55-sarjalaisella olisi varaa rehvastella kokemuksensa puolesta suunnistustaidoillaan, mutta hän ei sorru kohdatessaan D40-sarjalaisen metsässä manspleinaukseen. Hän vaih...