Indoor O-cup Espoo

Kilpailukausi 2026 korkattu sisäsuunnistuksen merkeissä! Vaikka kyse oli epävirallisesta SM-sarjasta, tämä taisi olla helpoin sisäsuunnistus mihin olen osallistunut. Kokemusta on Fin5:n Tahkon Superpark-suunnistuksesta, Ikea-suunnistuksesta (hylsy tuli kun en huomannut lattialle asetettuja teippejä) ja Sotungin lukion 10.1.26 tapahtumasta. Katsoessa ensimmäisen osakilpailun aikoja näyttäytyi, että sinne oli laadittu tiukemmat radat: mm D40-sarjan paras suoriut

ui noin puolessa tunnissa ja viimeinen oli häntä tunnin hitaampi. 

Tällä radalla toki joutui myös hahmottamaan missä hissit sijaitsevat, mutta melkeinpä enemmän itselle hämmennystä aiheuttivat ovet kun tilat eivät automaattisesti avautuneet silmien eteen kuten kartasta vaan esim ykkösrastilla piti tajuta mennä oven toiselle puolelle. Sotungin lukion vaikealla radalla joutui puikkelehtimaan esteiden lomassa löytääkseen sen ainoan monimutkaisen reitin, mutta tässä kisassa oli useampiakin reittivaihtoehtoja, joista joutui tekemään nopeasti päätöksen sprinttisuunnistuksen tyylisesti. Samoin jäi kaistaa ainakin osittain suunnitella reittiä jo seuraavalle rastille. 

Erot kilpailijoiden välillä olivat pienet: kärki 11min ja viimeinenkin pääsi maaliin alle 20min. Kolmas sija itselle ei jäänyt kauas: ajat oli 12:03, 12:15 ja 12:36, joista viimeinen minun. 

Väliaikojen perusteella oma kokemattomuus välittyi: viiden rastin osalta ero kärkeen oli noin 30s: 1,2,3,8 ja 13. Rasteilta 10 ja 12 tuli pohja-aika. Kaikkien edelläolevien hitaita rasteja oli lukumääräisesti vähemmän. Enimmillään kilpailijat tarvitsivat 1,5min tuumaustauon. Jälkikäteen katsoen tien epäoptimaalisen reitinvalinnan ainoatakaan toisen rastin osalta: olisi kannattanut edetä G-rappusiin H:n eikä F:n kautta. Toisaalta sain tuolla valinnalla valittua F-rapun luottorapuiksi eri kerrosten välillä. 

Fyysisesti kisasta jäi kevyt olo, mutta yksi kanssakisailija oli voimakkaasti hengästynyt: olisiko minunkin pitänyt kiihdyttää enemmän? Toisaalta törmäilyn riski oli myös huomioitava. 

Kilpailukausi siis avautui itselle tavanomaisella ja hyvällä sijoituksella, mutta erityinen juhlan aihe oli, että Garmin nosti arvionsa VO2max:sta 50:een (käytännössä siis 49,6). Olen ollut siis joulukuusta alkaen nousukiidossa sen jälkeen kun hiihtokausi alkoi. Ehkä kehoni kaipaisi juuri PK-alueen treeniä tai sitten tiukkoja ylämäkiä? Painolla tuo ei ainakaan selity. Tässä on toki se huono puoli, että on kovemmat paineet pitää Garmin-jumalat tyytyväisenä.