Venlojen viesti + Jukola

Nyt on sitten tapahtuma lusittu ja seuraa jatko-osa ennakkospekukaatioiden jälkeen. Voittiko Outi vai algoritmi? 

Tein hotellivarauksen perjantaille Jokipuiston hotelliin, joka oli täynnä huippusuunnistajia: parkkipaikalle ajaessa bongasin Tuomas Heikkilän ja väkeä oli mm Paimion rastista ja Järla Orienteeringista. Hiljaa vakoilin miten tosiurheilijat valmistautuvat yhteen vuoden päätapahtumista. Yksi käytävä oli täynnä kuivuvia suunnistuskenkiä ja saimme pojan kanssa olla rauhassa naisten saunavuorolla. Mietin, että ulkoporeamme voi tosiaan olla riski hygienian puolesta, sillä taso tuskin vastaa uimahallia. Itselle toki olisi kelvannut kylpeä siellä Helsingin suunnistajien ykkösjoukkueen jäljiltä: ehkä altaasta voisi saada mikrobeja, jotka boostaisivat kestävyyskunnon uusiin lukemiin. Ikävä kyllä naistenvuoro oli ensin ja vasta lopussa vuorolle uskaltautui muutama naissuunnistaja. Kiinnitin huomiota, että useampi nainen kävi lyhyellä noin 10-15min lenkillä. Pohdin, että tähän on perehdyttävä lisää. Itse olin puolittain taktikoinut viikon liikuntaa enemmän himmaamalla: avasin edeltävänä päivänä melontakauden ja viimeisin juoksulenkki tapahtui keskiviikkona. Olisiko minun kuitenkin ollut järkevää esim juosta töihin (1,8km matka)? 

Ehdimme saunomisen jälkeen lyhyesti pistäytymään Katariinan meripuistossa. Olen vuosia sitten majoittunut Kotkassa joitakin viikkoja työn puolesta yli 10v sitten talvella, jolloin kaupunki oli täysin kuollut. Nyt tuli hinku päästä rogaining-tapahtumaan Kotkaan heti kun sellainen järjestetään. 

Koska ravitsemusvalmennus on päällä, aamupalalla tietoisesti laskin, että saan 2-3g hiilihydraatteja per painokilo. Tuo 2g/kg saa vielä kohtalaisen helposti kunhan syö itsensä hieman kylläisyysrajan toiselle puolelle, mutta 3g ei kyllä menisi yhdellä aterialla ilman sokereita (ei liene myöskään tarkoituksenmukaista kattaa merkittävää osaa sokereilla). Ennen viestiä otin vielä smoothien ja söin hieman karkkia. Am erikoispitkän jälkeen vatsa ajautui krampeille todennäköisesti korkean intensiteetin takia, mutta halusin kuitenkin katsoa, että en syö liian lähellä mitään pidempää sulattelua vaativaa. 

Mutta sitten itse Venlojen Viestiin: avausosuudella seuramme nuorisojoukkue johti pitkään. Yllättäen meidän avaaja ohitti ensimmäisenä 6.1km väliaikapisteen, jonka johdosta tuli suorastaan kiire vaihtoalueelle. Ehdin kuitenkin vielä mukavasti verryttelemään. Heti lähdön hetkellä huomasin, että fyysinen vire on todella hyvä. 

K-pisteen jälkeen oli löydettävä reitti vihreän alueen läpi: vauhti heti tyssäsi kävelijöihin. Myöhemmin kuulin, että Jukolan uusintalähdössä tuo kohta oli vieläkin ongelmallisempi: jopa huonokuntoisemmat joutuivat menemään liian hitaasti. Ykkösrastille oli asetettu suunnan osalta vaativin tehtävä. Olin mielestäni vielä tien kohdalla kartalla, mutta en lopulta osunut omalle rastille. GPS-seurannan mukaan suunta oli pitkään ihan hyvä, mutta lopussa kompassikontrolli alkoi pettämään: käännyin tiheikköön ja toisen hajontarastin tullessa vastaan väki houkutteli vielä enemmän väärään suuntaan. Tässä hässäkässä nuorisojoukkueen juoksija meni ohi: hän olikin lähtenyt vain 10s perään. Tuossa nuolen kohdalla tajusin korjata suunnan.

Oma rasti on pistekumpare GPS-jäljen alapuolella

Suunnistuksen ensimmäinen 50-70% meni omaan kapasiteettiin nähden rauhallisella vauhdilla: yleisesti ottaen metsässä tuntui olevan letkoja enemmän kuin viime vuonna varmaankin johtuen radan luonteesta (mennään paljon viivaa pitkin), ja oli myös paljon kohtia missä ei ollut järkevää poistua uralta ohittamaan 1-2 suunnistajaa enempää. Vaikka suoritusta leimasi huoli liian hitaasta vauhdista ja kiihdytys ilman suunnitelmaa lähtiessä rastilta, ensimmäisen rastin jälkeen ei tapahtunut vastaavia mokia. 

Vasta 15. rastin jälkeen baana alkoi olla tyhjä ja viimeisen juomarastin (17) jälkeen minua alettiin ohittamaan seuraavan osuuden toimesta. Tätä seurasi sopivasti pieni torikokous seuraavalla hajontarastilla (18). Bongasin viimeisen varmistavan kohteen (tein samaistumisvirheen eli tulkitsin alemman pienemmän nenän ylemmäksi isoksi) ja törmäsin "rastin kohdalla" kartoitusta suorittavaan väkeen. Onneksi tajusimme korjata oikeaan suuntaan. 

Jos suorituksen alku meni sunnuntailenkin intensiteetillä, lopussa pääsin enemmän epämukavuusalueelleni kun alle tarjoutui tietä. Toki myös kannusti, että pääsisin ainakin lähelle parasta kuvittelemaani aikaa eli 90min. Viimeiselle rastille oli vielä tehty suunnistustehtävä: piti miettiä kumpi puoli lammesta pitäisi kiertää ennen viimeistä rastia. Tässä kohtaa käytin 0% omaa harkintaa reitin suhteen. Lopulta ajaksi tuli 1:32:23, johon saa olla todella tyytyväinen kun huomioi 4min virheitä, muut lievemmät epäoptimaalisuudet ja alkupuolen hidastukset. Ja mikä parasta: voitin algoritmin 22:37 minuutilla! 

Maalissa selvisi, että nuorisojoukkue oli hylätty: avaaja kävi kaikilla rasteilla, mutta leimasi yhden liian huolimattomasti. Toinen tarkastaja itkumuurilla näki pienen painauman, mutta tiukempi ei, eikä auttanut että meidän joukkueen avaaja oli silminnäkijänä. Olisimme joka tapauksessa olleet 7:30min nopeampia, vaikka loppuosuuksien juoksijat suoriutuivat nopeammin omilta osuuksiltaan. Pihkaniskojen nuorisojoukkueelle meidän nuoret olisivat hävinneet vain 3s. Me taas oltiin vajaat 20min hitaampia kuin Pihkaniskojen kisanaiset. Onkin hyvä kysymys mitä päätöksiä kumpikin seura tekee seuraavalle vuodelle. Jatkaako nuoriso haastajana vai menevätkö ykkösjoukkueeseen? Mielestäni suoritus oli riittävän hyvä, että vanhat voivat jatkaa ensi vuonna numerolla 987 (3. joukkueen sijoitus). 

Jukolaa emme jääneet seuraamaan kisakeskukseen. Povasin, että avaajamme pääsisi hyvällä suorituksella telkkariin. Viime vuonna Mikkelissä olin syömässä iltapuuroa kun juontaja selosti Pyry Kivikosken Rastihaukoista leimanneen ensimmäisen väliajan sijoituksella 100 jotain. Tällä kertaa avaajamme ei päässyt yhtä koville sijoituksille, mutta sai senkin edestä ruutuaikaa juostessa pitkään juoksukameran edessä heti K-pisteen jälkeen. En ole kuullut miten kolmosjoukkueen avaajalla meni, mutta hän on perinteisesti tehnyt erittäin viihdyttävän videon Jukolasta YouTube-kanavallaan Harri goes outdoors. Arvelen, että tuota YLEn lähetyksen videopätkää tullaan hyödyntämään. 

Penkkiurheilu jatkui vielä aamulla. Valvoin kolmannelle osuudelle asti, joten valitettavasti minulla jäi välistä lopun tiukka kamppailu. Sanoisin, että ratamestari on onnistunut erinomaisesti: kaikki ovat mokanneet todella tasaisesti sekä huippu- että harrastelijatasolla. 

 

Ensimmäiseksi piti jännittää millä sijoituksella Rastihaukkojen miesten ykkösjoukkueen ankkuri tulee maaliin (287). Oli suorastaan koomista kuinka lähelle sekä miesten että naisten ykkösjoukkue osui kilpailunumeroaan. Kuudennen osuuden juoksijan kompassi hajosi ja hän sai edetä 4km ilman kunnes sai toiselta kilpailijalta varakompassin lainaan (hän on aina kantanut itse varakompassia mukanaan, paitsi nyt). Olisiko ilman tuota sijoitus ollut 283? Kompassin hajoamisesta on tullut jo miesten perinne, koska viimeksi näin kävi 2024 Kauhavalla. Tänä vuonna ankkuri onnistui myös hajoittamaan kenkänsä. 

 

Ulkona paistoi aurinko, mutta piti vielä katsoa missä järjestyksessä kakkos- ja kolmosjoukkueen ankkurit tulevat maaliin. Pakkaa oli sekoittamassa myös tuttu Espoon Akilleksesta ja toinen Rasti-Jyrystä. Ensin näytti, että meidän kestävyysurheilukonkari kolmosjoukkueesta ottaa kirkkaasti ykkössijan, mutta (minun lisäkseni) vuoden Raato-palkintoa tavoitteleva Suvi yllättäen ohitti kaikki ihan lopussa. Eli kannattaa haastaa itseään erikoispitkillä, Jukolassa se palkitaan!