Raatojuoksun historiaa ja esikuva Kadaverløpet

Perehdyin OK Trianin sivuilla Raatojuoksun historiaan. Kiinnostuin samoin millainen on Raatojuoksun esikuva eli Oslon lähellä järjestettävä Kadaverløpet.

Ensimmäinen Raatojuoksu on juostu 1978, mutta ensimmäiset 15 vuotta se oli alle 100 hengen tapahtuma. Aikaisemmin vuoden raato oli viimeisenä maaliin saapuva, mutta koska tästä tuli haluttu titteli, sääntöjä muutettiin 1995: 15km voittajan aikaan lisätään 2h ja vuoden raato on kilpailija, jonka aika osuu lähimmäksi tuota. 

Sääntömuutoksen syitä valotti pitkäaikaisempi suunnistusbloggaaja Jari Kleemola X:n suunnistusyhteisössä. 

Kadaverløpet on edelleen noin sadan hengen tapahtuma, jossa kisailijat viedään bussilla tuntemattomaan kohteeseen, josta juostaan 25-30km rata (käytännössä 30-40km). Ajankohta on myöskin marraskuun alussa. Superkadaver on kilpailija, joka tulee viimeisenä maaliin. Tänä vuonna tämä tarkoitti ajallisesti 7,5h ja viime vuonna 12h. Sivustolta löytyi artikkeli vuodelta 2023, jonka mukaan kyseisenä vuonna tittelin sai 5 osallistujaa, jotka tulivat klo 19 jälkeen maaliin. Kuulemma eivät osallistu enää ikinä, mutta olivat tyytyväisiä että pääsivät perille. 

Suomalaisen raatojuoksun suosio alkoi kasvamaan nopeasti 90-luvun lopussa ja 2000-luvulla. 2006 osallistujia oli melkein 500 ja 2013 puolestaan 1187. Viime vuosina puolestaan osallistujien määrä on laskenut vajaaseen tuhanteen.

Kiinnostavaa, että Suomessa tapahtuma on onnistunut kymmenkertaistamaan osallistujamääränsä. Tapahtumien luonne on toki erilainen: Suomessa on tarjolla monipuolisesti matkoja, joista 10km on suosituin. Kadaverløpetissa ilmeisesti vasta hiljattain päämatkan rinnalle tuli minikadaver, joka on reilu 7km. 

Suomessa myöskin suunnistetaan suunnistuskartalla, kun taas Kadaverløpet käydään isomman mittakaavan pullautuskartalla vähän kuten joissain rogaining-tapahtumissa. 

En tehnyt huolellista tutkimusta, mutta näyttäytyy, että Raatojuoksu suunnistuskartta huomioiden houkuttelee enemmän valtakunnallisia huippusuunnistajia. Timo Sildin voittoputken alku on jäljitettävissä vuoteen 2011 ja Yvonne Gunellin 2014. Usean vuoden osalta OK Trianin historiikissä oli mainittu pelkästään vuoden raato. Yksi seura näyttää erityisesti kunnostautuneen raatona: Pihkaniskat. Mainittakoon vielä, että lähtien vuodesta 2014 vuoden raato on tullut 2,5h maaliin 15km sarjan voittajan jälkeen. Aikaisemmilla säännöillä ainakaan itsellä ei olisi 20km radan osalta 3h40min ajalla ollut juurikaan varaa pummeihin tai löysäilyyn. 

Sääolosuhteiden vaikeus on toki subjektiivinen asia, mutta vuonna 2006 oli myös lumiraato ja pakkasta melkein -10. Tämä (ja tavanomaiset syyt) söi noin kuudenneksen pois ilmoittautuneista. 

Yksi kiinnostava kohta historiikissä oli myös, että 2011 Raatojuoksussa kartat jaettiin käteen yhteislähdössä, mikä oli debyytti vuoden 2012 Jukolaan. Mistään ei selvinnyt mikä oli aikaisempi käytäntö, mutta oletettavasti kartat haettiin itse ennen lähtöä. Itse olen ollut ensimmäistä kertaa Venlojen viestissä 2010, joten olen minäkin päässyt suunnistamaan "karvalakki"-ajassa. X:ssä oli siis hiljattain keskustelu miten suunnistustapahtumien tiedotus ja tulokset toteutettiin ennen internet-aikaa. Tämä lähti siitä kun itse osallistuin Kiipulan rogainingiin ja ihmettelin miten löysin tulokset Facebookista vasta vuorokauden päästä tapahtumasta Hämeenlinnan suunnistajien nettisivujen kaaduttua. Toki selvisi, että reaaliajassa päivittyvien tuloslistojen ja GPS-seurannan rinnalla elää vielä vanha kulttuuri. Esim tuttu sai pyöräillä yli 10km odotettua pidemmän matkan kuntorasteille Pudasjärvellä. 

Perehdyttyäni Kadaverløpetiin pohdin, että olisiko ensi vuosi jopa paras ajankohta osallistua kilpailuun. Tällöin poikani on eskarissa: koulussa kynnys ottaa vapaata on isompi jos haluaa tehdä pitkän viikonlopun. Mahdollinen omavaraisuus juomien ja ruokien suhteen hieman mietitytti, koska Raatojuoksussa on ruhtinaallinen määrä juomapisteitä, jotka riittävät itselle nesteytyksen osalta. Kilpailukutsusta sitten selvisi, että Kadaverløpetissa on ruokapisteitä, joissa on pakko pysähtyä vähintään 4min, eli ei tarvitse ihan kamelina edetä. 

Suunnistuksen ohella tulee seurattua myös Euroviisuja. Ruotsilla on mahtimaan maine kilpailussa ja jotain kertoo jo se, että kun UMK:n eli Suomen karsinnan kiinnostus alkoi nousemaan fanipiireissä, Ruotsi päätti kutsua Kaj Melodifestivaleniin ja Kaj:sta tuli lopulta suositumpi kun Suomen omasta edustajasta. Onko Suomi suunnistuskilpailujen osalta vähän sama kuin Ruotsi Euroviisuissa? Noin 100 hengen niche-tapahtumasta on kasvannut Suomen versiossa 1000 hengen kilpailu. Myös Rastihaukoissa oli pohdintaa voisimmeko mekin laajentaa tapahtumien tarjontaa. Joku heitti vitsimielessä, että voisimme järjestää Itä-Helsingin Huurteisen. Aika siis näyttää onko lähivuosina tulossa uutta Raatojuoksun kaltaista menestyvää kilpailua.