Kilpailukausi 2025
En ole ollut aikaisemmin erityisen kilpailullinen ihminen, mutta ihminen pystyy kehittymään saamalla vaikutteita. Merkittävin innoittaja on ollut Tapio Haarlaan suunnistusvlogi Kuntoilija ja hyvää myötävaikutusta tarjosi myös aktivoituminen Rastihaukoissa.
Stadisprintissä Otto Kaario hyökkäsi takaa viimeiselle rastille
Jukolan 3. osuudella koin ylirasitustilan. Survival mode poiki sijoituksen 585 pitkän rastivälin osalta pelastavan letkan mukana.
Vuodesta 2025 tuli ensimmäinen vuosi kun hankin kilpailulisenssin. Eniten pelkäsin viimeistä sijaa. Kehitin tälle pelolle vakuutuksen: viimeinenkin sija on hyvä, jos aika on alle 30min huonompi kuin toiseksi viimeisellä. Tässä on myös hyvä huomioida, että hylätyt suoritukset ovat laskuissa mukana. Käytännössä useammissa kilpailuissa hyväksytty suoritus takaa sen, että ei ole viimeinen.
Lopulta mikään kisa ei ollut ihan fiasko osaltani. Eniten tein virheitä Fin5 pitkällä matkalla, mutta toisaalta sijoitus oli ensimmäistä kertaa henkilökohtaisessa kisassa listan puolivälissä. Samassa maastossa korealainen MM-kilpailija onnistui käyttämään 0,7km rastiväliin 1,5h.
Isoin virhe sattui heti ensimmäisessä kilpailussa Finnish Springissä: onnistuin vaeltamaan rastin lähistöllä jopa 13 minuuttia. Toisaalta suunnistus muuten oli hyvää ja parhaat rastiväliajat jopa 8-10/19, joten tunnelma jäi plussan puolelle. SM pitkän alku oli vähintään yhtä dramaattinen, mutta loppusuunnistuksen keskittyminen oli harvinaisen hyvää.
Onnistuneimmat kilpailut kaudella olivat Finnish Spring- viesti ja Uudenmaan am sprintti. Finnish Spring D120 oli ainoa kauden viesti, missä en tehnyt karkeita virheitä ja ero kärkeen 4,5-4,6km matkalla oli vain 7,5min. Myös joukkueen sijoittuminen oli hyvä ja kilpailukyky osoitettiin myös am-viestissä.
Am-sprintti oli kauden ainoa kisa, jonne lähdin ensisijaisesti voittamaan. Toisaalta päivän fyysinen vire vähensi toiveikkuutta. Lopulta onnistuin tekemään virheettömän suorituksen: lähinnä kartanluku olisi voinut olla muutamassa kohtaa nopeampaa. Voittaja oli kuitenkin fyysisesti täysin ylivoimainen, mutta kolmas sija ja hopeamitali irtosi.
Nyt kun stadin sprintticup on alkanut, tuota suoritusta osaa todella arvostaa vaikka tapahtuikin kotimaastossa. Olen onnistunut mm pummaamaan maalisuoralla, jättämään yhden rastin välistä ja sekoamaan täysin suuntien osalta tehden lähes 4min virheen. Kyllä tässä vielä treeniä tarvitaan jos haluan arvoiseni sijoituksen ensi vuoden SM-kisoissa.
Kenties suurin yllätys kaudelta oli, että parhaat metsärankipisteet tulivat am-yöstä. Toisaalta pisteet taisivat osittain selittyä kärjen pummailulla. Fyysinen vire oli kuitenkin kauden parhaimpia ja mahdollisuuksia tiekiertoihin oli yllättävän paljon.
Loppukauden suurviesteistä jäi hieman lässähtänyt fiilis. Suoritukset olivat sinällään omaa perustasoa, mutta kun pääsin Halikkoviestissä avausosuudelle ja 25Mannassa 2. osuudelle, olisin toivonut pystyväni paremmin hyödyntämään nopeampia selkiä. Halikkoviestissä sain vieläpä uuden mahdollisuuden tuplattuani kakkosjoukkueessa sairastapauksen johdosta.
Odotin kauden parasta suoritusta, mutta onnistuin tekemään 2 kertaa saman virheen Halikkoviestissä 1. osuuden ja kakkosjoukkueen 4. osuuden osalta (molemmilla radoilla oli sama kokoojarasti 3).
Viesteissä on kuitenkin se hyvä puoli, että vaikka omaan suoritukseen ei olisi täysin tyytyväinen, joukkue kuitenkin voi menestyä hyvin. Halikkoviestissä Rastihaukat sijoittui kuntosarjassa 8. mikä oli merkittävästi paremmin kuin viime vuosina.
Monet erityisesti odottavat Jukolan viestiä kisakaudellaan. Itse olin lopulta tyytyväisempi omatoimisuunnistukseen Mannilan Sydänmaan harjoitusmaastossa kuin itse kisasuorituksiin. Toki olin itse viestissä nopeampi, mutta harjoituksessa oli tiukemmat rastipisteet eikä ketään hyökkäämässä samalle rastille: tästä näkökulmasta suoriuduin harjoittelussa paremmin. Jukolassa taas virheillä on kallis hinta: omat maksoi reilut 100 sijaa Venlojen viestissä. Toisaalta Venlojen viestissä oli aika herkullinen kilpailuasetelma: kakkosjoukkueen aloittajana oli ensikertalainen 15-vuotias ja toisella osuudella minä, joka olisin hyvin voinut olla sijoitettuna myös ykkösjoukkueeseen. Lopulta kakkosjoukkueen aloittaja tuli ensimmäisenä vaihtopuomille ja itse olin myös 7 sekuntia nopeampi. Toki sitten ykkösjoukkue otti meidät kiinni jo kolmososuudella. Arvelen, että ensi vuonna ykkös- ja kakkosjoukkueiden välillä tulee olemaan vieläkin tiukempi kilpailu.
Yhteenvetona ensimmäinen kisavuosi ei tuonut yhtäkään aivan poikkeuksellisen hyvää suoritusta, mutta vahvisti kyllä paljon itseluottamusta kyvystä pärjätä kilpailuissa. Tästä on hyvä ponnistaa ensi vuoteen.
Jos 2026 ei tule viimeistä sijaan mistään kilpailusta, täytyy tehdä uuden vuoden lupaus: osallistuminen SM-yöhön.
Kommentit
Lähetä kommentti