Ilta-Rastila

2018 käynnistyi itsenäisyyspäivän perinne makuuni: rogaining, missä tavoitteena on kerätä niin paljon pisteitä kuin Suomi täyttää vuosia kyseisenä vuotena (lisäksi kevennettynä sarjana puolikas tästä) mahdollisimman nopeasti. Järjestävinä seuroina ovat toimineet Pihkaniskat ja SK Uusi. Osallistuin viime vuonna ensimmäisen kerran lumisissa olosuhteissa ja tuloksena oli hylsy: otin mukaan kaverin, joka hyytyi kuntoilun puutteen vuoksi parin tunnin jälkeen. 107 pisteen saaminen kasaan ei toki olisi ollut itsestäänselvyys myöskään omilla äärirajoilla huomioiden virheet.  Tänä vuonna tavoite oli lähteä pojan kanssa siten että hänellä olisi pyörä allaan: aamulla odotettua sateisemman sään takia päätin kuitenkin lähteä yksin matkaan puolustamaan kunniaani.  Ensimmäinen periaate reittisuunnittelussa oli, että välttelen suota parhaani mukaan. Tämän suhteen paikallistuntemuksesta olisi ollut etua: useassa kohtaa soiden ulkopuolella polku oli järkyttävä mutavelli, mutta mm pohjoisessa vä...

Koska minua ei ole vieläkään pyydetty pitämään puhetta miehelle Pohjois-Pohjalaisen osakunnan vuosijuhlaan ( "puhe miehelle" ja "puhe naiselle" ovat vakiintunut akateemisen pöytäjuhlan perinne ), korjataan nyt tämä kunniaani loukkaava tilanne tässä blogissa. Puhe miehelle on aika laaja aihepiiri, joten rajaan sen D40-sarjalaisen fyysiseen vastineeseen: H55-sarjalaiseen.   Toksinen maskuliinisuus on toistuvasti esiintynyt julkisessa keskustelussa viime vuosina. Liian vähän huomiota on saanut mies, joka on vanhentunut arvokkaasti: H55-sarjalainen. D40-sarjalainen elää usein ruuhkavuosia ja on sen vuoksi jatkuvassa riskissä eksyä metsään. Jos D40-sarjalainen ei ehdi loittonemaan liian kauaksi rastiympyrästä, hänen paras pelastuksensa on H55-sarjalainen, joka tulee varmalla askeleella suoraan rastille. H55-sarjalaisella olisi varaa rehvastella kokemuksensa puolesta suunnistustaidoillaan, mutta hän ei sorru kohdatessaan D40-sarjalaisen metsässä manspleinaukseen. Hän vaih...

  Rasti 97 Aina puhutaan, että rogainingissa on helpot rastipisteet. Nyt olin ensimmäisessä rogaining-tapahtumassa, jossa olisi melkein pärjännyt ilman kompassia: suurimmilta osin liikuttiin korttelirastimaisessa maastossa. 4h jalkasarja ja sama joukkue kuin Nuuksion Huurteisessa eli Radegast.  Kerättiin siis joen oikealta puolelta melkein kaikki rastit edeten ensin etelään ja lisäksi toiselta puolelta 61-87-86. Muutama kolmen pisteen rasti jäi hakematta: 31, 38, 39. Vasta tapahtuman jälkeen huomattiin, että meillä jäi huomaamatta pohjoisen 47 ja 46, koska luimme suurennettua 1:15000 karttaa. Tulos olisi voinut siis olla 5 pistettä parempi. Suunnitelma oli siis vähintään 9:n arvoinen. Hyvän vertailukohdan tarjoaa  Marko Vapan suunnitelma  mikä oli liian kunnianhimoinen: noutaja tuli Hamarin koululla eli rastilla 83, mistä hän videon perusteella eteni taksilla kisakeskukseen.  Rasti 98 Sää oli erinomainen ja maisemat hyvät: useammassa kohdassa täytyi ihan pysähty...

Vuosi sitten sitten osallistuin seurakaverini Hannan kanssa ensimmäiseen rogaining-tapahtumaan ikinä: Nuuksion Huurteinen. Teimme silloin aika hätäisen suunnitelman, johon ei tullut suuremmin variaatioita. Nyt lähdimme tapahtumaan 4h sarjaan vahvemmalla kokemuksella varaten suunnitteluun myös enemmän aikaa. Silti pää löi hieman tyhjää alussa. Pohdittiin, että lähdemmekö ensisijaisesti kisaamaan vai nauttimaan maisemista, mikä ohjasi rungon järvien suuntaan.  Kuljimme siis reittiä 39-38-93-47-63-74 (kartanvaihto) 45-84-58-75-57-87-44-55-54-92-61 (kartanvaihto) 51-41-72-43-83-73-32-33-21-22-34-35-27-24-25-23-maali.  Pidimme alussa etukäteen suunnitellun reitin ja säästimme loppuun säätövaraa vähempiarvoisille rasteille. Mielestäni on yleensä toimivaa, että perussuunnitelma on riittävän kevyt ja tämän päälle on mietitty lisäreittejä. Tällä kertaa olimme ehkä liiankin varovaisia. Mukaan olisi ehtinyt hyvin kerätä kauempaa pari 5-7 pisteen arvoista rastia. Myöskin lopussa alustava ...

Keskustelin hiljattain bileissä psykologi Teemu Pauhan kanssa, joka on perehtynyt liikuntapsykologiaan. Hän kertoi olleensa mukana laatimassa artikkelia, jossa pohdittiin erilaisia tyylejä harrastaa: harrastus on joko tasapainoinen osa elämää tai sitten siitä on tullut elämäntyyli ja osa identiteettiä. Hän kertoi esimerkiksi, että aika harva tekee ylitöitä pystyäkseen omistamaan useamman kuukauden vuodesta sulkapallon pelaamiseen, mutta jos sulkapallon pelaaminen vaihdetaan lumilautailuun, tämä kuulostaa ymmärrettävämmältä. Hänen mukaansa tasapainoinen tyyli harrastaa on hyväksytympää kun taas toinen herkemmin herättää kritiikkiä. Osuvasti samoissa bileissä kiipeilytuttuni avautui, että hänen exänsä on eron jälkeen johdonmukaisesti pyyhkäissyt Tinderissä kaikki kiipeilijät vasemmalle. Kiipeilyhän harrastuksena voi tarkoittaa, että henkilö viettää kaikki lomansa Etelä-Euroopassa kiipeillen.  Joku voisi vetää tästä blogista johtopäätökset, että suunnistuksesta on tullut minulle ident...

En ole ollut aikaisemmin erityisen kilpailullinen ihminen, mutta ihminen pystyy kehittymään saamalla vaikutteita. Merkittävin innoittaja on ollut Tapio Haarlaan suunnistusvlogi Kuntoilija ja hyvää myötävaikutusta tarjosi myös aktivoituminen Rastihaukoissa.  Vuodesta 2025 tuli ensimmäinen vuosi kun hankin kilpailulisenssin. Eniten pelkäsin viimeistä sijaa. Kehitin tälle pelolle vakuutuksen: viimeinenkin sija on hyvä, jos aika on alle 30min huonompi kuin toiseksi viimeisellä. Tässä on myös hyvä huomioida, että hylätyt suoritukset ovat laskuissa mukana. Käytännössä useammissa kilpailuissa hyväksytty suoritus takaa sen, että ei ole viimeinen.  Lopulta mikään kisa ei ollut ihan fiasko osaltani. Eniten tein virheitä Fin5 pitkällä matkalla, mutta toisaalta sijoitus oli ensimmäistä kertaa henkilökohtaisessa kisassa listan puolivälissä. Samassa maastossa korealainen MM-kilpailija onnistui käyttämään 0,7km rastiväliin 1,5h.  Isoin virhe sattui heti ensimmäisessä kilpailussa Finnish...

Perehdyin OK Trianin sivuilla  Raatojuoksun historiaan . Kiinnostuin samoin millainen on Raatojuoksun esikuva eli Oslon lähellä järjestettävä  Kadaverløpet . Ensimmäinen Raatojuoksu on juostu 1978, mutta ensimmäiset 15 vuotta se oli alle 100 hengen tapahtuma. Aikaisemmin vuoden raato oli viimeisenä maaliin saapuva, mutta koska tästä tuli haluttu titteli, sääntöjä muutettiin 1995: 15km voittajan aikaan lisätään 2h ja vuoden raato on kilpailija, jonka aika osuu lähimmäksi tuota.  Sääntömuutoksen syitä valotti pitkäaikaisempi suunnistusbloggaaja  Jari Kleemola  X:n suunnistusyhteisössä.  Kadaverløpet on edelleen noin sadan hengen tapahtuma, jossa kisailijat viedään bussilla tuntemattomaan kohteeseen, josta juostaan 25-30km rata (käytännössä 30-40km). Ajankohta on myöskin marraskuun alussa. Superkadaver on kilpailija, joka tulee viimeisenä maaliin. Tänä vuonna tämä tarkoitti ajallisesti 7,5h ja viime vuonna 12h. Sivustolta löytyi artikkeli vuodelta 2023, jonka ...