Ilta-Rastila

Olen ollut pitkään tietoinen ravinnon vaikutuksesta urheilusuoritukseen: sopiva määrä pullaa edellisenä iltana ja aamupalalla ei pihistellä. Kunnolliset kisan aikaiset eväät tulivat kuvioihin vasta viime vuoden Raatojuoksussa. Toisaalta olen syömistä taktikoinut lähinnä 2-4h suorituksissa. Kovin systemaattisesti en ole miettinyt ravitsemusta kokonaisuutena: olen syönyt nälän mukaisesti ja lepopäivinä ollut varovainen että en söisi yli tarpeen ( ensimmäinen kisavuosi suunnistuksessa jännitti sen verran, että sain laihdutettua 5kg ). Toki vegaanina saa olla hieman tarkempi proteiinin määrän ja laadun suhteen jos ruokailee kodin ulkopuolella.  Jos puhutaan energiavajeesta, pidän tervetulleena muutoksena, että "naisurheilijan oireyhtymä" on päivitetty nykyään sukupuolineutraalimmaksi termiksi:  Suhteellinen energiavaje urheilussa . Aikaisempi termi jättää liikaa pimentoon miesten haasteet pysyä kultaisella keskitiellä. Oma isäni eli pitkään rytmiä, jossa puolet vuodesta eletään k...

Koitti jälleen yksi Rastihaukkojen seuranmestaruuskisan osakilpailu: am keskimatka. Vanhempi seurakaveri valisti minua, että aikaisemmin seuranmestaruus ratkottiin kuntosuunnistuksessa, mutta jossakin kohtaa siirryttiin am-kisoihin, joihin ei vaadita lisenssiä. Tämä oli myös hänen oma tiensä suunnistuskilpailuihin. Tällä kertaa paikalle oli myös tullut pari ensikertalaista. Oman sarjan listalla oli sen verran uusia nimiä, että arvelen että moni muukin piti tätä sopivan matalan kynnyksen tapahtumana. Itseä jo etukäteen mietitytti, että mitenhän Euroviisujen finaali tulee vaikuttamaan omaan suoritukseen. Olen siis ihan kovan tason fani, mutta ajattelin että kisojen takia jätän pisteidenlaskun katsomatta, sillä on suuri riski että tulokset ärsyttävät niin paljon, että univaje jää vieläkin isommaksi. Onnistuin lopulta nukkumaan noin 6h. Olen seurannut etenemistahtiani eri kilpailuissa ja paljoltihan maasto määrää vauhdin. Toisaalta minulla olisi vielä tekemistä, että eteneminen olisi henki...

Stadisprintin jälkeen panokset SM-sprintin suhteen kohosivat. Ajattelin että minulla olisi hyvällä suorituksella mahdollisuus top10 sijaan ( mm sen perusteella mitä nimiä näkyi lähivuosien top10:ssä ). Rankipisteet toki olivat ehkä ylioptimistiset ottaen huomioon kauden alku: karsinnassa lähtö oli 8. viimeisenä.  Päivän haastavin suunnistustehtävä tapahtui heti aamulla matkalla pysäköintiin: ajoin liittymän ohi ja pääsin kääntymään vanhalle lahdentielle vasta Järvenpäässä. Aika moni muukin oli tehnyt saman katsottuaan huolimattomasti opastuksen karttaa.  Karsinnan osalta spekuloitiin, että luvassa on juoksukilpailu ja lupaukset pitivät paikkansa. Alun lyhyet välit tosin jonkin verran hidastivat oman suorituksen alkua, koska muutenkin saisin kehittyä ottamaan alun nopeammin. Vaikea kuitenkin sanoa mikä olisi ollut ajallisesti optimisuoritukseni, sillä löysää aikaa oli siellä täällä muutama sekunti.  Sijoitus oli 17. Nähden tavoitteisiin tämä osoitti kuinka kova kilpai...

Nyt keväällä olen järjestänyt sekä Itärastit Laajasaloon että seuran sprinttitreenin Latokartanoon.  Kuvittelin, että sprinttirata olisi nopeasti mietitty tunnin sisään jonain arki-iltana, mutta päinvastoin: metsäisellä alueella mahdollisia rasteja voi räiskiä pitkin karttaa kun taas sprinttiradan suunnittelussa voi mennä tunti sen päättämiseen missä on lähtö ja missä ykkösrasti.  Laajasalo/Tullisaari on alueena jotain tuosta välistä. Koska metsäalueet sekoittuvat tontteihin ja suojelualueisiin, vaihtoehtoja mistä radat kulkevat on niukemmin. Kun tein yhteistyötä seurakaverin kanssa, hän piti erityisen tärkeänä, että samat rastivälit eivät ainakaan paljoa toistuisi eri radoilla. Tullisaaressa tuon osalta ei pysty olemaan kovin kunnianhimoinen: useampikin väli sai kritiikkiä senioreilta. Varsinkin Henrik Borgströmin tien eteläpuoleisen metsän rajaavat taloyhtiöt ovat ratamestarin murheenkryyni. Aikaisempina vuosina suunnistajia on ajautunut tonteille, minkä takia rastiväliviiva...

Vuosi on tullut täyteen suunnistuskisojen osalta (ellei Venlojen viestiä tai Halikkoviestiä lasketa). Viime vuoden Finnish Spring oli eräänlainen "Tatu ja Patu suunnistuskisoissa"-elämys: tulin lähtökarsinan lähistölle ihan viime minuuteilla, ihmettelin "kiellettyä aluetta", jolla tien ylitys oli merkitty ja säädin rastimääritekotelon kanssa kokonaiset 3 minuuttia. Itse suoritus kuitenkin meni kohtalaisen hyvin jos yhtä 13 minuutin pummia ei lasketa. Nyt tämän kauden alussa koen, että kykyni hahmottaa ohjaavia kohteita ja maaston muotoja on kehittynyt, mutta toisaalta kisavauhti on ollut vielä hakusessa. Mitä vaikeakulkeisempi maasto, sitä vaikeampi on saavuttaa flow-tila, jossa liikutaan selkeästi vauhtikestävyysalueella.  Mutta tässä siis D40-sarjan kartta: Paremman kuvan radasta saa  Liveloxista Tänä vuonna maasto ainakin tuntui astetta vaikeakulkuisemmalta. Korkeuseroja oli hieman enemmän ja samoin pienipiirteisiä alueita. Viime vuonna kilometrejä tuli 10,11km j...

Jälleen onnistuin hankkimaan loivan laskun vo2max-käyrään kisaviikonlopuksi: yksi huonosti nukuttu yö ja perhepiirissä pientä flunssaa. Aamulla riittävän normaali olo, mutta edeltävänä päivänä ratamestarihommissa pieni hölkkä tuntui väsyttävän. Rogakamu myös kertoi olevansa epävarma fyysisestä voinnistaan, mutta molemmat pohdittiin että tämä voi olla myös etu kartanluvun kannalta.  Aamupäivän rata oli todella juoksullinen ottaen jo huomioon ruhtinaallisen pitkä matka (200m) K-pisteelle. Hieman harmitti, että en ollut ihan terävimmässä iskussa. Kartanluvussa olisi kuitenkin voinut olla parantamista mm ykkösrastille, joka oli yksinkertaisessa paikassa, mutta oma huomio oli liikaa keskittynyt jo seuraaviin väleihin. Rastilla 10 perästä tullut kilpailija saavutti minut ja sain sopivasti painetta pitää yllä hyvää vauhtia loppuun asti. Olin yllättynyt hyvästä sijoituksesta (4/20) kun parannettavaa olisi ollut ainakin 40s edestä  nykyvauhdilla. Sarjan nopein sai hylsyn ja lopun knock...

Olen aina pitänyt hieman tylsänä, että syntymäpäiväni on Ahvenanmaan delimitarisoinnin päivä. Aktivoiduttuani kisasuunnistuksessa on taas huikea kunnia, että maastokisakausi Uudellamaalla avataan joko syntymäpäivänäni tai lähellä sitä.  Kisa alkoi juhlavasti palkinnonjaolla, sillä voitin viime vuonna naisten seuranmestaruuden.  Itse kisan ajattelin ottaa keskittyen ennen kaikkea itse suunnistamiseen tarvittaessa vaikka kävellen jos kartanluku sitä vaatii.  Menomatkalla oli puhetta ykkösrastin kirouksesta: seurakaveri kuulemma antaa liikaa muiden selkien vetää peräänsä, vaikka olisi kyseessä henkilökohtainen matka. Nyt pohdin, että itselle tuo kirous saattaa iskeä jos on pitkä matka ykkösrastille, joka vaatii tarkkuutta lopussa. Läheisen rastin pystyn ottamaan hiipien, mutta pitkällä välillä ehtii saamaan sykkeet koholle ja kärsivällisyys rastivälin lopussa saattaa rakoilla.  Nyt ykkösrastin osalta ei ollut valittamista, mutta arviolta ajallisesti suurin virhe tapahtu...